Minna Santoja kuvailee artikkelissaan prosessikirjoittamisen kurssia, jonka tavoitteena oli tukea graduseminaarin rinnalla graduntekijöiden kirjoitusprosessia.
Santojan mukaan kirjoittaminen on tärkeä akateeminen
työväline, josta puhutaan yliopistolla yllättävän vähän. Tieteellisen tekstin
kirjoittaminen onkin monesta graduvaiheen opiskelijasta työlästä ja vaikeaa.
Hankaluudet liittyvät opiskelijoiden epävarmuuteen kirjoittajia mutta myös
akateemiseen vuorovaikutuskulttuuriin, jossa usein painottuu arvottava palaute.
Useimmiten palautetta saadaan ja kirjoittamisesta puhutaan eniten
seminaaritilanteissa, jotka tuntuvat monista opiskelijoista haastavilta. Sekä
graduntekijä että opponentti voivat kokea tilanteen painostavana, ja muut
jäävät helposti yleisön rooliin.
Prosessikirjoittamisen kurssilla keskusteltiin
kirjoittamisesta ja konkreettisista tavoista tuottaa tekstiä. Työmuotoja olivat
myös artikkelien lukeminen keskustelun pohjaksi, opettajan alustukset sekä
moninaiset, usein leikilliset kirjoitusharjoitukset.
Keskeinen menetelmä kirjoittamisen käynnistämiseksi oli
vapaakirjoittaminen eli tauotonta itselle kirjoittamista, jossa pyritään eroon
liian itsetietoisesta ja -kriittisestä kirjoittamistavasta: tekstin annetaan
rönsyillä eikä oikeakielisyyteen kiinnitetä huomiota. Tekstien pohjalta
pidettiin keskustelu- ja kommenttikierroksia, joissa pyrittiin välttämään
arvottavaa palautetta.
Santojan mukaan vapaakirjoittaminen avasi hyvin
kirjoittamisen lukkoja. Samalla hän kokee kuitenkin, että olisi parempi, että
kirjoittamista käsiteltäisiin enemmän graduseminaarin yhteydessä niin, ettei
erillistä kurssia tarvittaisi.
LÄHDE: Santoja, Minna. Kirjoituskurssilta helpotusta
graduntekijän rimakauhuun. Yliopistopedagogiikka
3/2015.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti