Osaamisperustaisen opetussuunnitelman kahdet kasvot

Minun tehtävä on kirjoittaa blogi aiheesta osaamisperusteinen opetussuunnitelman kahdet kasvot teoksesta ”Osallistuva korkeakouluopetus”.

Opetussuunnitelma (OPS) on tärkeä työkalu opetushenkilökunnalle koska siinä opettaja välittää tieteenalan ja oppiaineen ydintietoa. Vaikka OPS on tärkeä työkalu opettajille, ongelmia myös esiintyy, kuten kerrotaan artikkelissa: “Kelly (1999) on kuitenkin esittänyt syllabus-perustaisen opetussuunnitelmakäsityksen ongelmaksi sen, että opettajat sitoutuvat opetukseen ja sen suunnitteluun ainoastaan siltä osin kuin se koskettaa heidän vastuullaan olevaa sisältöä. Opiskelijan kokonaisvaltaisen oppimisprosessin näkökulmasta korkeakouluopetus saattaa tällöin näyttäytyä epäjohdonmukaisena ja tavoitteettomana toimintana”. On myös huomattava että nykyään korkeakouluun asema tiedon tuottajana on osittain kyseenalaistettu. Mutta toisaalta hyvin sanotaan artikkelissa: ” Opetussuunnitelma viedään kuitenkin käytäntöön opetuksessa, ja toteutuksen tuloksena syntyy osaamista, joten korkeakoulujen opetushenkilöstö on avainasemassa siinä, miten osaaminen ja osaamisperustainen opetussuunnitelma tulkitaan käytännössä. ”.

Seuraavaksi tarkastellaan osaamisperustaista opetussuunnitelmaa korkeakoulutuksessa. Artikkelissa on selvitetty osaamisen tulkintoja kahden korkeakouluyhteisön, yliopiston ja ammattikorkeakoulun välissä. Lisäksi opetushenkilöstön opetussuunnitelmatyötä ja niihin liittyvä opetussuunnitelmateorioita on tarkasteltu. 

Yleisesti osaaminen kuvataan oppimistulosten ja tämän osatekijöiden kautta, kuten: tiedot, taidot, ja pätevyys. Toinen tapa arvioida henkilöä työelämän näkökulmasta on ”competence” ja ”competency”. ”Käsitteellä competence tarkoitetaan työntekijän kapasiteettia suoriutua tietystä työtehtävästä ennalta odotetun standardin mukaisesti työtuloksena (output), kun taas käsitteellä competency viitataan työntekijän potentiaaleihin ja erityispiirteisiin, kuten tietoperustaan, kykyihin ja sosiaaliseen rooliin.”

Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluina, jossa oli osallisena yliopisto ja ammattikorkeakoulu. Tutkimusta varten jokaisesta yksiköistä haastateltiin yhden opetussuunnitelmatyössä oleva opetushenkilö. Haastatteluihin osallistui yhteensä 45 henkilöä. Tutkimuksessa haastatteluteemat koskivat opetussuunnitelmatyön käytäntöjä, prosesseja, uudistuksia ja merkityksiä.

Tutkimuksessa Osaamisperustaisuudesta molemmista näkökulmista on tultu seuraaviin johtopäätöksiin: “Osaamisperustaisuuden lineaarisen tulkinnan vahvuutena on systemaattisuus, jolla osaamistavoitteet ja niiden saavuttamisen arviointi voidaan tehdä läpinäkyväksi opiskelijalle, oppimisyhteisölle, työelämälle ja yhteiskunnalle. Tähän sisältyy kuitenkin riski ajautua tilanteeseen, jossa korkeakoulujen ydintehtävä yhteiskuntaa kehittävien ihmisten kasvattajana hämärtyy. Äärimmillään työelämän kriteerein arvioitu osaaminen ylenkatsoo korkeakoulututkinnon ja korkeakoulujen laajemman yhteiskunnallisen tehtävän merkitystä kouluttaa maailmaa ymmärtäviä maailman muuttajia, innovaatioiden tekijöitä ja uutta luovaa sukupolvea.

Osaamisperustaisuuden dynaaminen näkökulma sitoo osaamisen oppimisen syklisesti etenevän prosessin opiskelijan aikaisempiin kokemuksiin ja mielikuviin tulevaisuudesta, ja nämä yhdessä auttavat opiskelijoita kiinnittymään opiskeluun, positioitumaan koulutuksen jälkeiseen elämänkulkuun ja kasvamaan yhteiskuntavastuuseen. Dynaaminen käsitys osaamisesta suuntaa näin huomion opiskelijoiden potentiaaleihin ja toimintaan, joita mahdollisimman ansiokas suoriutuminen edellyttää. Osaamisen dynaamisen tulkinnan haasteena on siirtyminen yksilökeskeisestä opettamisen kulttuurista yhteisöllisempään suuntaan. ”

Tutkimuksessa tultiin seuraavan johtopäätöksen: ”korkea-asteen opetussuunnitelmatyön perustana tarvitaan molempia tulkintoja osaamisesta. Vaikka lainsäädännön (Ammattikorkeakoululaki 2003, 4 §) korostama ammatti-korkeakoulujen ja työelämän välinen yhteistyö sekä ammatillisten asiantuntijatehtävien koulutus ohjaavat pääosin lineaariseen tulkintaan osaamisperustaisuudesta, voisi dynaaminen tulkinta luoda avoimemmin edellytyksiä erilaisten yhteiskuntayhteyksien ja uutta luovien innovaatioiden synnylle. Samalla tavoin myös yliopistokoulutuksen tehtävä sivistyksen edistäjänä ja tutkimukseen perustuvan ylimmän opetuksen antajana (Yliopistolaki 2009, 2 §) edellyttää lineaarisen tulkinnan rinnalle dynaamista osaamisen tulkintaa.”

Tämän tutkimuksen pohtiminen minun kohdalla oli hieman vaikea, koska minulla ei ole kasvatustiede tausta ja opettaja uraani on ollut hyvin lyhyt. Näin jouduin käyttämään paljon sitaattia, kuitenkin tämän artikkelin pohtiminen auttoi minut ymmärtämään OPS:a syvällisemmin.

Ramin Akhi