Puikkojen kilinästä näppäimistön näpsynään
Opiskeluaikanani oli muotia kutoa luennolla. Tai tehdä muistiinpanoja. Molemmat olivat sosiaalisia tapahtumia ja loivat turvallisen ympäristön oppia. Entisajan verkkosovelluksia olivat riippareihin jaetut luentomuistiinpanokopiot - koko kurssille! Yksi kaikkien puolesta - luettava käsiala ja nopsa kirjoituskäsi takasivat paikan luentosalin eturivistä ja sämpyläkahvit kanttiinissa. Opittua jaettiin koko kurssille ja prosessoitiin yhdessä. Hyvän käsialan omaava sai jakaa omia muistiinpanojaan kavereille ja niistä keskusteltiin, asiaa pureskeltiin yhdessä, väärinymmärryksiä oiottiin yhteistuumin, kirjoja selaten. Harvoin kritisoitiin saatua opetusta ja oltiin enemmän kiitollisia siitä ajasta, jonka opettajat uhrasivat opiskelijoille, tärkeän kliinisen kutsumuksen sijasta. Opitun käytännön sovelluksia ja tarpeellisuutta työelämän näkökulmasta mietittiin harvoin eikä opiskellessa vielä ollut minkäänlaista käsitystä siitä, millaista se oikea työelämä tulee olemaan. Työelämäyhteydet saattoivat olla opettajilla vahvat mutta he eivät käyttäneet sitä hyödyksi luentosalissa..Työelämätaitojen opettaminen oli vähäistä.
Draamaa vai Chattia?
Oppimista auttaa tekeminen, muistamista tiedon tuominen asiayhteyteen ja oppimista syventää opitun soveltaminen - vaikka vain teoriassa. Elävä luento-opetus ja opiskelijoiden aktivoiminen tukevat syväoppimista, auttavat muistamista ja antavat edellytyksiä soveltaa tietoa luovan ajattelun kautta. Mutta voiko verkkosovelluksiaa elävöittää luento-opetusta ja aktivoida opiskelijoita? Vai onko ainoa keino aktivoida luentotilanteessa draaman keinoin - esimerkiksi näytteilijän tai eläytyvät opiskelijan avulla luoda todentuntuinen tilanne vaikeasti sairaan kohtaamisesta, huonojen uutisten kertomisesta tai ihan vain tavallisesta tupakkavieroitustilanteesta. Tai käyttää simulaatio-opetusta todentuntuisin esimerkein.
Verkosta virtaa
Petteri Eerola on tutkinut verkkosovellusten käyttöä luentotilanteessa opiskelijoiden osallistamisen välineinä. https://lehti.yliopistopedagogiikka.fi/2016/04/15/verkkosovellukset-opiskelijoiden-osallistamisen-apuvalineina-luento-opetuksessa/
Hän käytti kasvatustieteiden perusopetuksen kurssilla ‘Kehitys, kasvatus ja elämänkulku’ keskustelutyökaluna TodaysMeet (chat) ympäristöä, ryhmätöihin tuttua Padlet -sovellusta ja loppupalautteen keräämkiseen Socrativea, luentoja elävöittämään ja osallistavaan oppimiseen. Massaluennolla käytettiin CatchBox-mikrofonia. Opiskelijat reflektoivat luentoja oppimispäiväkirjaan joko yksin tai pareina. Kokemukset olivat positiivisia ja opiskelijat osallistuivat, verkkosovellukset toivat toivotun aktivoinnin. Itse aion hyödyntää samankaltaisia aktivoivia keinoja omassa kehityshankkeena toteutettavassa opetusharjoittelussani. Toki tämä työllistää opettajaa huomattavasti enemmän kuin perinteinen massaluento mutta todennäköisesti oppimistulokset ovat parempia kuin pelkillä massaluennoilla. On kuitenkin mahdollista, että opiskelijoiden työmäärä kasvaa kovasti ja väsähtäminen saattaa uhata. Lisäksi erilaiset oppijat saattavat kokea aktivoivat menetelmät hyvinkin eri tavalla, ja on riski, että joku opiskelija saattaa pudota kelkasta.Esimerkiksi teoreettisen fysiikan opetuksessa aktivoivia menetelmiä käytetään vain vähän. Helsingin yliopiston teoreettisen fysiikan laitoksen tekemässä kyselytutkimuksessa https://lehti.yliopistopedagogiikka.fi/2016/04/15/teoreettisen-fysiikan-opiskelijoiden-suhtautuminen-aktivoiviin-opetusmenetelmiin/)
puolet opiskelijoista toivoi saavansa opiskella itsenäisesti. Jotkut opiskelijat kokivat aktivoivat menetelmät turhiksi eivätkä toivoneet mitään ‘hörhöjen näennäisaktivoivia menetelmiä, jotka laskevat kurssin tason alle arvostelun’. Kyseessä saattaa hyvinkin olla muutosvastarinta, sillä vuorovaikutteisia opetusmenetelmiä kohdanneet opiskelijat olivat myönteisiä ja toivoivat niitä enemmän. Ehkä ryhmässä oppimisen hyödyntäminen sekä jo lähtökohtaisesti opiskelijoita aktivoiva käänteinen luokkahuone-ideologia ovat hyvä lisä tähän luentovallankumoukseen.
Opetuksen syvin olemus
Mikä onkaan opetuksen syvin olemus? Onko hyvä opettaja luennolla viihdyttävä sana-akrobaatti, jonka esityksen jälkeen tuntuu ‘paras luento ever mutta en muista sisällöstä mitään’? Onko opetus kuivaa tiedon välittämistä, oma persoona pöytälaatikossa ja mielipiteet maton alla? Vai onko opetus taiturimaista opiskelijoiden manipulointia pedagogisin keinoin? Voisiko opetus olla kuitenkin pohjimmiltaan opiskelijan oppimisen edistämistä? On todella mielenkiintoista huomata omassa itsessäni, kuinka oma pedagoginen kouluttautuminen on lisännyt äärettömän paljon yliopistopedagogiikan arvostusta. Opettajakollegojen työn aktiivinen havainnointi ja ihmisten aktiivinen seuraaminen ovat laajentaneet näkemystäni opetuksen eri tasoista, ulottuvuuksista ja mahdollisuuksista. Pedagogisen kouluttautumisen ja pätevyyden on havaittu ohjaavan pedagogista ajattelua https://lehti.yliopistopedagogiikka.fi/2015/10/29/pedagogisen-koulutuksen-yhteys-yliopisto-opettajien-opetusajatteluun/
pois pelkästä tiedon välittämisestä ja näin on tapahtunut juuri minulle. Opetusajatukseni on muuttunut ja opetuksellinen lähestymistapani on siirtynyt opettajakeskeisestä opiskelijakeskeiseen. Opiskelijakeskeisyys - syväoppimisen ennakkoehto! Verkkosovelluksilla voi elävöittää luento-opetusta ja olen vakuuttunut, että myös opiskelijoiden aktivoinnissa hyvä keino, muiden joukossa.
Terttu Harju
Yksi (ok, omakohtainen) hyöty voisi Socrativen käytöstä olla esim. monitieteellisillä kursseilla, sen seuraamiseen miten opiskelijat pysyy luennoilla asiassa mukana. Eri lähtökohdista olevilla opiskelijoilla voi olla hyvinkin erilainen ymmärrys asiasta, he voivat tippua kyydistä eri kohdassa, jne.
VastaaPoistaTällöin verkkosovelluksen käytön ei tarvitsisi olla pakollista, vaan ne vastaavat jotka kokevat tarvitsevansa harjoitusta.
Hyvin tutulta kuulostaa tuo kehityskulku tiedon välittäjästä opiskelijakeskeisyyteen. Viitteet olivat todella kiinnostavia, kiitos kun sisällytit linkit niihin blogitekstiisi!
VastaaPoista'hörhöjen näennäisaktivoivat menetelmtät' motivoivat minut lukemaan tuon linkin takaa löytyvän tutkimuksen. Luulen, että tuo kommentti paljastaa yhden tärkeän syyn muutosvastarintaan: opiskelijat eivät yksinkertaisesti tiedä, mitä vuorovaikutus ja aktivointi luennoilla voisivat käytännössä tarkoittaa. Tiedän myös useimpien teoreettisen fysiikan opiskelijoiden keskustelevan opiskeltavista asioista keskenään ja ratkovan ongelmia yhdessä luentojen ulkopuolella. Ehkä vastaajat eivät ole ymmärtäneet, että vuorovaikutus ja aktivointi voisi tarkoittaa tällaisen toiminnan viemistä luennoille?
VastaaPoistaMinusta verkkosovelluksilla voi erittäin hyvin elävöittää perinteistä opettajavetoista luento-opetusta. Luulen, että nykyopiskelijat ovat diginatiiveina varsin avoimia tällaisten käyttöön. Lisäksi näin voi piristää opiskelijoita muutenkin kuin 45 minuutin luennon jälkeen pidettävillä tauoilla. Flingalla voi vaikkapa järjestää galluppeja ja äänestyksiä. Socrativellä ja Flingalla opiskelijat voivat antaa pikapalautetta opetuksesta vaikka jokaisen luennon jälkeen. Arvelen, että matematiikan opetuksessa toimisi myös hyvin esim. kuvaajien piirtäminen verkosta löytyvillä työkaluilla. Samoin hankalia yhtälöitä voisi ratkaista koneellisesti aivan kuten opiskelijat tekevät omien graafisten laskintensa kanssa.
VastaaPoistaMarkus
Tuo opiskelijoiden muutosvastarinta (ja välillä melko räjähtävän negatiivinen sellainen) on kiehtova ilmiö. Näilläkin opiskelijoilla on taustassaan vankka käsitys siitä, millaista on hyvä oppiminen ja opetus, ja se käsitys on helposti hyvin opettajakeskeinen. Ajatus kansankynttilästä, joka tietää kaiken ja kaataa tietoa opiskelijoiden päähän, istuu syvässä. Onneksi tällaisia käsityksiä voi kuitenkin ajan kanssa murtaa, ja juuri siihen esim. yliopistopedagogiikan opinnot ovat hyödyllisiä. Kun yhä useampi opettaja ajattelee oppijakeskeisesti, toimintakulttuuri alkaa pikkuhiljaa muuttua.
VastaaPoistaLuultavasti mikä tahansa suurempi muutos aiheuttaa joissain vastarintaa. Kaikki menetelmät eivä sovi kaikille, joten monipuolisuus on tässäkin avain.
VastaaPoistaItse olen kokoeillut mind mapin yhdessä kokoamista Flingalla - suurin osa piti siitä, mutte eivät kaikki. Sovelluksen on oltava riittävän yksinkertainen, ettei sen opetteluun turhaannu liikaa arvokasta aikaa (ainakaan siis opetuksen aikana).
- Kasimir