Tässä Markuksen korvaava tehtävä.

Poimin Yliopistopedagogiikka -lehden Kehittäminen ja Kokeilut -osiosta vielä käsittelemättömiä artikkeleita. Otsikkojen perusteella valikoin oman mielenkiintoni

innoittamana palautteen käsittelyä [1], palapelityöskentelyä [2], sekä matematiikan

[3] ja fysiikan [4] oppijakeskeistä opiskelua.

1 Palautteen käsittelystä

Kirjoituksessa [1] kuvataan Oulun yliopiston prosessi- ja ympäristötekniikan tutkintoohjelmassa

toimivaa palautteenkäsittelyryhmän (PAKKI) toimintaa. Ryhmän toiminta

täydentää kurssikohtaisen palautteen keruuta ja käsittelyä tilanteissa, joissa

palaute ei liity yksittäiseen kurssiin, palautteen aiheuttamat toimet koskevat laajempia

kokonaisuuksia tai kurssin opettaja ei reagoi palautteeseen tai kerää sitä

lainkaan.

Ryhmä koostuu tutkinto-ohjelman vastuuhenkilöstä sekä kahden opiskelijakillan

opintovastaavista ja oltermanneista (yhteensä viisi henkilöä). Ryhmä kokoontuu

1-2 kuukauden välein käsittelemään palautteita. Palaute kerätään opiskelijoiden toimesta pääasiassa sähköpostilistojen ja kiltojen palautevihkojen avulla. Palautetta pyydetään yksittäisten opintojaksojen ulkopuolisista asioista, paitsi jos kursseilla ei ole otettu palautetta huomioon. Palaute

on vapaamuotoista ilman lomakkeiden tai täsmäkysymysten käyttöä.

Ryhmän tapaamisissa käsitellään palaute, päätetään sen perusteella tehtävistä

toimenpiteistä sekä seurataan toimenpiteiden vaikutuksia. Yleisin toimenpide

on tutkinto-ohjelman vastuuhenkilön keskustelu opettajan kanssa. Myös kehittämishankkeisiin

on ryhdytty palautteen pohjalta ja opetuksen ongelmakohtia viety

tiedoksi koulutusohjelmatoimikuntaan. Positiivisen palautteen myötä opettajien

motivaatio kasvaa.

Merkittävin tulos ryhmän toiminnasta on se, että näin saadaan kerättyä palautetta

myös kursseista, joiden opettajat eivät sitä itse kerää. Onpa ryhmän työn

perusteella saatu patistettua tällaisia opettajia keräämään palautetta ja reagoimaan

siihen. Laajempaa hyötyä on ilmennyt yleisiin opiskeluun liittyviin asioihin

puuttuminen kuten tenttijärjestelyt, ilmoittautuminen ja tiedottaminen.

Pääpointit

1. Palautteen käsittelyyn erikoistunut ryhmä täydentää kurssikohtaisen palautteen

keruuta ja käsittelyä. Se kuitenkin edellyttää opiskelijoiden aktiivista

osallistumista ryhmän toimintaan.

2. Miten arvelisit tämänkaltaisen ryhmän toimivan omassa yksikössäsi? Mitä

muita hyötyjä siitä voisi olla? Entä haittoja?

2 Yhteistoiminnallisuutta palapelityöskentelystä

Yhteistoiminnallinen oppiminen tarkoittaa ryhmätyöskentelyä, jossa ryhmän jäsenet

tarvitsevat toisiaan yksilöllisen oppimistuloksen saavuttamiseksi. Opettaja

järjestää puitteet tälle toiminnalle. Ryhmätyöskentely voi olla vaikka keskustelua

ja tehtävien tekemistä yhdessä. Kaikkien ryhmän jäsenten yhteistä työskentelyä

hyödynnetään. Keskeistä on ryhmän jäsenten positiivinen keskinäinen riippuvuus

toisistaan, jokaisen jäsenen vastuu ryhmätyöskentelystä sekä toimiva vuorovaikutus

ja sosiaaliset taidot.

Kirjoitus [2] pohjautuu kirjoittajana toimineen opettajan tekemään opetuskokeiluun

Oulun yliopiston humanistisen tiedekunnan suomen kielen oppiaineessa. Syksyllä 2012 Tekstiopin kurssin 40 opiskelijaa jakaantuivat omatoimisesti 1-7 hengen ryhmiin. Kurssilla oli kahdeksan kontaktiluentoa kerran viikossa (a 2h). Kontaktiluentojen välissä oli aina ryhmätyöjakso, jossa opiskelijat tekivät tehtäviä yhdessä. Luennoilla ei ollut läsnäolopakkoa. Tehtäviä ei tarvinnut palauttaa eikä niitä arvioitu vaan kurssin arvosana perustui soveltavaan tenttiin.

Kontaktiluennon alussa edeltävän ryhmätyöjakson aikana tehdyt tehtävät käytiin

läpi yhteisen keskustelun avulla. Kaikki opiskelijat eivät kuitenkaan olleet yhtä

sitoutuneita ryhmätyöhön ja moni oli poissa luennolta. Sen vuoksi kolmannen

kontaktiluennon jälkeen työtavaksi vaihdettiin palapelityöskentely.

Palapelityöskentelyn lähtökohtana oli kurssin alussa muodostetut ryhmät, nk.

kotiryhmät. Kotiryhmässä jokainen saa oman aiheen, jonka valmistautuu opettamaan

muille (aiheet ovat samat kaikissa kotiryhmissä). Luennolla kotiryhmät

muunnetaan asiantuntijaryhmiksi, johon kootaan kaikki saman alan asiantuntijat.

Asiantuntijat jakavat osaamisensa ja keskustellen miettivät miten opettavat aiheen

kotiryhmissään. Lopuksi asiantuntijat palaavat kotiryhmiin ja opettavat aiheen

muille ryhmäläisille. Keskustelujen aikana opettaja kiertelee ryhmissä ja auttaa

ongelmatilanteissa. Minulle heräsi kuitenkin kysymys, että mitä muut opiskelijat

tekevät sillä aikaa kun asiantuntijaryhmät kokoontuvat?

Palapelityöskentelyn myötä poissaolot luennolta vähenivät. Opiskelijoiden sitoutuminen

ryhmätyöskentelyyn parani, koska heidän vastuullaan oli muiden opettaminen.

Vain yhdessä palautteessa 19:sta todettiin, että oma ryhmä ei toiminut

motivaation vaihtelun ja aikataulujen sovittamisen vuoksi. Opiskelijoiden mukaan

ryhmissä pääsi syvällisesti pohtimaan kurssin sisältöjä ja soveltava tentti muistutti

ryhmätöitä. Työskentelyn aikana asioita tuli opiskeltua moneen otteeseen, minkä

ansiosta ne jäivät paremmin mieleen ja tenttiin valmistautuminen helpottui.

Kurssin jälkeisissä tenteissä saatiin kautta linjan aiempaa parempia arvosanoja.

Kehittämiskohteiksi kirjoittaja mainitsee palautteen antamisen ryhmätöistä

sekä sen, että opettajan tuli voimallisemmin ohjata ryhmien kokoa ja vastuiden

jakamista.

Pääpointit

1. Palapelityöskentely on tyyppiesimerkki opiskelijalähtöisestä menetelmästä.

Se aktivoi opiskelijoita koko kurssin kestävään työskentelyyn tähdäten sitä

kautta syväoppimiseen toimien myös 1-2 hengen ryhmissä. Se vaikuttaa

erittäin varteenotettavalta työtavalta myös matematiikan opetukseen omassa

opetusharjoittelussani. Ainoa huolenaihe on ajan riittäminen. Oman kurssini

sisältöjä ei mitenkään ehdi käydä läpi 7-8 kontaktiluennolla (yksi per viikko).

2. Miten arvelet, että palapelityöskentely tai muu ryhmätyöskentely toimisi

omalla kurssilasi? Mitä erityispiirteitä ottaisit huomioon?

3 Matemaattista kisällioppimista

Kisällioppimisessa noviisi oppii taitoja kokeneemmalta mestarilta yksilöllisen ohjauksen kautta. Tehostettu kisällioppiminen on kehitetty Helsingin yliopistossa

useiden satojen opiskelijoiden kursseille. Kirjoituksessa [3] kuvataan tämän menetelmän

käyttöä matematiikan opetuksessa Helsingin yliopistossa. Perusperiaatteena

on oppia työtapoja, joita ammattilaiset käyttävät sekä saada oikea-aikaista

tukea, jonka avulla opiskelijat selviytyvät sellaisista tehtävistä, joista eivät itsenäisesti

selviäisi.

Kurssilla luentojen määrä on vähennetty ja ajankäyttöä on siirretty harjoitustehtävien

ratkaisun puolelle. Tyypillisellä 300 opiskelijan kurssilla on vastuuopettajan

lisäksi 7 ohjaajaa, jotka avustavat opiskelijoita tehtävien teossa. Perinteisiä

harjoituksia ei siis pidetä. Ohjaajat eivät myöskään anna valmiita ratkaisuja vaan

johdattelevat opiskelijoita kysymysten avulla oivallusten tielle. Valmiit ratkaisut

palautetaan ja opetushenkilöstö tarkistaa ne. Opiskelijoille annetaan palautetta

ratkaisuista, mutta vain jos sen ajatellaan edistävän oppimista.

Kisällioppimisen tuloksena opiskelijat työskentelevät itsenäisesti (eivät yksin)

ja tasaisesti koko kurssin ajan. Heille annettava palaute tukee heidän kasvuaan taitavammiksi osaajiksi. Opettajille lisääntynyt vuorovaikutus kartoittaa opiskelijoiden

keskeisimmät ongelmakohdat ja niihin voidaan keskittyä luennolla tarkemmin.

Menetelmässä opiskeijat saavat tukea silloin kun he sitä eniten tarvitsevat eli

tehtäviä tehdessään (oikea-aikaisuus). Opiskelijapalautteen perusteella opiskelijat

ovat alkuhämmennyksen jälkeen olleet työtapaan tyytyväisiä. He ottavat mielellään

palautetta vastaan, jotta tenttiin valmistautuminen helpottuu.

Pääpointit

1. Miellän kisällioppimisen varsin samankaltaiseksi laskupäivien ja tutoroinnin

kanssa, joista molemmista minulla on kokemuksia Oulusta. Yleensä tosin

opiskelijat haluavat saada tekemistään tehtävistään vastineeksi hyvityspisteitä

tenttin. Joskus on vaikea vakuuttaa opiskelijoita siitä, että heidän tekemänsä

työ (tasaisesti kurssin aikana) kantaa lopulta hedelmää tentissä ja,

että he varmasti tulevat hyötymään ilman lisäpisteitäkin.

2. Mitä ajattelet kisällioppimisesta? Sopisiko se muunnellen omalle alallesi?

4 Oppijakeskeistä fysiikkaa

Kirjoituksessa [4] käsitellään moderniin oppimiskäsitykseen perustuvia oppijakeskeisiä

menetelmiä fysiikan opetuksessa. Lähtökohtana on ollut opettajien havainto

siitä, että uusien opiskelijoiden matematiikan taidot ovat heikentyneet suhteessa

aiempiin vuosiin. Erityisesti peruslaskutaidot eivät ole riittävän usein yliopistoopintojen

edellyttämällä tasolla. Olen itse tehnyt samansuuntaisia havaintoja oman

opetukseni myötä viime vuosina. Osasyy tähän voi olla itse tieteen eturintaman

karkaaminen vuosi vuodelta yhä kauemmaksi ja kauemmaksi.

Matematiikassa ja fysiikassa, kuten tieteessä muutoinkin, on keskeistä ajatusten

vaihto ja keskustelun kautta saavutettu yhteisymmärrys tarkasteltavasta asiasta.

Perinteisessä opettajavetoisessa luento-opetuksessa tällaista vuorovaikutusta ei

pääse luontevasti syntymään ja monilla opiskelijoilla on vaikeuksia oppia tehokkaasti

tällä tavoin.

Kirjoitus kuvaa opetuksen muuttamista oppijakeskeisemmäksi Itä-suomen yliopiston

fysiikan opetuksessa. Luennoille on tuotu enemmän yhteisöllisyyttä ennakkoja

tuntitehtävien avulla. Nämä pienryhmissä käsiteltävät tehtävät edistävät paitsi

heikompien myös parhaiden opiskelijoiden oppimista. Luennon alussa opettaja

alustaa päivän aiheesta. Sitten muotoiltiin luennon tavoitteet ja jaettiin oppimisvastuut

ryhmille. Ryhmät työstävät aiheeseen liittyvää teoriaa sekä ratkovat

esimerkkitehtäviä. Opettaja avittaa hankalimmissa kohdissa sekä vetää luennon

lopuksi yhteen. Lopussa tehdään myös katsaus tulevaan aiheeseen ja sen ennakkotehtäviin.

Menetelmän keskiössä on huolella valitut ryhmätyöt ja tuntitehtävät, joiden

kenties tärkein tarkoitus on pitää opiskelijoiden mielenkiintoa yllä. Tämä edellyttää

myös haastavampien tehtävien ja teorioiden käsittelyä ryhmissä; pelkät helpot

laskut saavat osan jäsenistä tylsistymään. Samalla ryhmien heikommat jäsenet

pääsevät käsiksi sellaisiin tehtäviin, joihin heillä ei itsenäisesti toimien olisi

mahdollisuuksia. Menetelmä myös aktivoi opiskelijoita ahkeraan koko kurssin mittaiseen

työskentelyyn; kotona piti tutustua seuraavan luennon teoriaan ja tehdä

ennakkotehtäviä. Laskuharjoituksetkaan eivät enää olleet perinteisiä opettajavetoisia,

vaan harjoitustehtävätkin käsiteltiin n. 4 hengen ryhmissä. Ratkaisuja ei

esitetä eikä jaeta koko yleisölle. Tämä toi ryhmien toimintaan vastuunkantoa; he

olivat vastuussa paitsi itselleen myös ryhmän muille jäsenille siitä, että tehtävät

tulevat käsiteltyä ja opiskelu etenee. Tämä vastuu ja eräänlainen paine motivoi

opiskelijoita valmistautumaan huolellisemmin harjoituksiin kotona.

Menetelmässä on tärkeää että tilat ja teknologia tukevat sitä. Ryhmätöihin

oivallisinta on sohvaryhmät raheineen. Kirjallista materiaalia esitetään älytaululla,

jonka näkymän voi jakaa useampiin näyttöihin sohvaryhmien lähellä. Älytaulun

materiaalin saa myös talteen verkkoon etäopiskelua ja luentoon palaamista varten.

Vuorovaikutusta lisättiin Socrativen kautta tehdyillä äänestyksillä ja kyselyillä,

joten opiskelijoiden omat mobiililaitteet toimivat siinä päätelaitteina.

Pääpointit

1. Näen tässä menetelmässä paljon potentiaalia myös puhtaan matematiikan

opetuksessa. Kyseessä on erittäin yhteisöllinen opetustapa, jossa opiskelijat

ottavat vastuuta omasta ja vertaistensa oppimisesta. Tämä sopii erittäin

luontevasti tiedeyhteisöön, joka yliopisto on koulun sijaan. Työtapa muistuttaa

"oikean tieteen"tekoa ryhmissä ajatuksia vaihdellen. Eikä ihme, onhan

nykyään oppikirjoista saatavat opit olleet aikanaan tieteen tuoreita saavutuksia,

joita tieteentekijät ovat tuottaneet.

2. Voisin kuvitella, että tällainen oppijakeskeinen vuorovaikutus soveltuu melkein

kaikille aloille. Vai onko jollain eriäviä mielipiteitä? Miten muuten opetukseen voitaisiin tuoda oppijakeskeisyyttä?

Viitteet

[1] Eetu-Pekka Heikkinen, Sanna Taskila, Jukka Hiltunen, Petri Lehtonen ja Ida

Johansson, Palautteenkäsittelyryhmä kurssikohtaisten palautteiden tukena, Yliopistopedagogiikka

2/2015
[2] Elina Palola, Yhteistoiminnallinen oppiminen yliopiston peruskoulutuksessa –

esimerkkinä palapelityöskentely , Yliopistopedagogiikka 1/2015
3] Thomas Vikberg, Lotta Oinonen ja Johanna Rämö, Tehostettu kisällioppiminen

matematiikan yliopisto-opetuksessa , Yliopistopedagogiikka 1/2015
[4] Markku Saarelainen ja Lasse Heikkinen, Oppijakeskeisistä opiskelutaidoista

eväät fyysikon uralle, Yliopistopedagogiikka 02/2013