Syvällä ymmärryksellä huipulle? -Eli miten oppimisnäkemykset liittyvät opiskelijan hyvinvointiin ja menestykseen

Syvään ymmärrykseen tähtäävät ja kriittisellä asenteella varustetut opiskelijat saavat parhaat arvosanat. Näin kuvaa vuonna 2012 suomalaisilla ensimmäisen vuoden opettajaopiskelijoilla (n=213) tehty tutkimus: ”Relations between teacher students' approaches to learning, cognitive and attributional strategies, well-being, and study success”. Samat opiskelijat kärsivät myös vähiten stressistä ja uupumuksesta ja suhtautuivat kykyihinsä kaikkein optimistisimmin. Mutta mikä on heidän onnensa salaisuus? Onko heidän ylivertainen opiskelustrategiansa avain menestykseen ja johtaako pintasuuntautunut opiskelutapa puolestaan aina epätoivoon? Tarkastellaanpa Annamari Heikkilän, Kirsti Longan ja heidän tutkijakumppaneidensa tuloksia tarkemmin.

Kyselylomakkeilla oppimisen ytimeen

Tutkimuksessa opiskelijoiden opiskelutapoja sekä heidän suhdetta oppimiseen ja omiin taitoihinsa testattiin lyhennetyn MED NORD -kyselykaavakkeen avulla. Kaavake sisälsi väittämiä, joihin tutkittavat ottivat kantaa asteikolla 1-6 (täysin eri mieltä – täysin samaa mieltä). Syväsuuntautunutta oppimisasennetta testattiin muun muassa väitteellä ”On tärkeää yrittää liittää yksityiskohdat laajempaan asiakokonaisuuteen” ja pintasuuntautunutta tapaa väitteellä ”On tärkeää opetella uudet määritelmät tai tieteenalan käsitteet ulkoa niin sanatarkasti kuin mahdollista”. Näiden lisäksi selvitettiin kriittistä asennoitumista tietoon, optimismia suhteessa omiin opiskelutaitoihin ja opintomenestykseen, vaikeiden tehtävien välttämistaipumusta (”Jos on jotain hankalaa tiedossa, keksin mielelläni muuta tekemistä”) ja opiskelujen säätelyn puutetta. Tilastollisella piilevien luokkien analyysillä opiskelijat jaettiin tulostensa perusteella kolmeen ryhmään: itseohjautuviin (self-directed), ei-reflektiivisiin (non-reflective) ja säätelypuutteisiin (non-regulating). Ryhmien muodostamisen jälkeen niiden keskinäisiä eroja verrattiin vielä muun muassa koetun stressin ja uupumuksen suhteen sekä meneillä olevan kurssin arvosanan suhteen. 

Syvä ymmärrys on avain onneen?

Syvä ymmärrys ja kriittinen arviointi liittyivät ominaisuuksina selkeästi yhteen ja molemmat korreloivat sen lisäksi optimismin sekä matalan tehtävien välttämistaipumuksen kanssa. Nämä olivat olennaiset piirteet itseohjautuvien opiskelijoiden ryhmälle, joka kattoi 28% tutkituista opiskelijoista. Tämä ryhmä koki kaikista kolmesta ryhmästä vähiten stressiä ja uupumusta. Tämä ryhmä sai myös korkeimmat arvosanat tutkimuksen aikana suoritetusta kurssista. Vaikka tämän perusteella olisi mukava päätellä syvään ymmärrykseen tähtäävän opiskelun johtavan kaikkeen hyvään, artikkelin kirjoittajatkin huomauttavat, että kyseessä on korrelaatiotutkimus, jonka perusteella ei voi päätellä syy-seuraussuhteita. Ehkä onkin niin että vähiten stressiin taipuvaisilla onkin helpoin ottaa vastaan haaste suuresta ymmärryksestä tai ehkä kaiken taustalla onkin jokin muu opintoja edesauttava ominaisuus, kuten erityisen hyvä muisti tai suuri älykkyys. Mutta miten pärjäävät oppilaat, joiden oppimisstrategiassa korostuu pintasuuntautuneisuus?

Pintasuuntautuneetkin pysyvät pinnalla

Ei-reflektiivisten opiskelijoiden ryhmä oli kolmesta pienin (22%), ja sitä määritti korkeimmat pisteet pintasuuntautuneessa lähestymistavassa sekä matalimmat pisteen kriittisessä arvioinnissa sekä syvässä ymmärryksessä. Suurin ero itseohjautuvien ryhmään oli kriittisessä arvioinnissa (ero keskiarvossa oli noin 1.1 pistettä) kun taas erot kahdessa muussa muuttujassa jäivät alle pisteen, vaikka olivatkin tilastollisesti merkitsevät. Yllättävää oli, että stressin ja ahdistuksen suhteen erot eivät olleetkaan tilastollisesti merkittäviä suhteessa itseohjautuviin opiskelijoihin. Kurssiarvosanassa ei-reflektiiviset tosin jäivät noin 0.3 pistettä jälkeen. Lisäksi ryhmän opiskelijat olivat kaikkein vähiten taipuvaisia tehtävien välttelyyn. Eli vaikka opiskelijoiden oppimisstrategiat eivät olleet nykykäsityksen mukaan optimaaliset, he jäivät vain marginaalisesti syväsuuntautuneista oppilaista. Millaiset opiskelijat olivat sitten huonoimmassa asemassa?

Puolet opiskelijoista säätelypuutteisia?

Säätelyn puute oli testatuista ominaisuuksista kaikkein vaikeimmin ymmärrettävä ja samalla se nousi suurimman opiskelijaryhmän määrittäväksi tekijäksi. Oppimisen säätelyllä tarkoitetaan opiskelijan kykyä asettaa sopivia tavoitteita, ottaa vastuuta omasta oppimisestaan ja ylläpitää motivaatiota. Säätelyn puutetta tutkimuksessa testattiin esimerkiksi kysymyksellä: ”Olen huomannut, että minulla on ongelmia käsitellä kerralla suurta määrää opiskelumateriaalia”. Kysymyksen muodon vuoksi ei ole yllättävää, että säätelyn puute korreloi selkeästi matalien optimismipisteiden kanssa sekä korkean tehtävien välttämistaipumuksen kanssa. Nämä kolme keskenään kasautuvaa ominaisuutta, säätelyn puute, matala optimismi ja tehtävien välttely, olivat suurimman opiskelijaryhmän ominaispiirteet. Tähän ei-säätelevien ryhmään kuului 50% tutkituista opiskelijoista! Pinta- ja syväsuuntautumisessa ja kriittisessä asenteessa ryhmä jäi kahden edeltävän ryhmän välimaastoon. Tämä ryhmä sai korkeimmat stressi- ja uupumispisteet ja matalimmat arvosanat. 

Lääketieteen tutkija pedagogisen metodologian hetteikössä

Tutkimuksen luettuani jäin pohtimaan sitä, että kuvaako oppimisen säätelyn puutteen esitetty testikysymys sitä mitä sen pitäisi. Voisin kuvitella, että kyllä-vastaus kysymykseen ”Olen huomannut, että minulla on ongelmia käsitellä kerralla suurta määrää opiskelumateriaalia” voisi johtua esimerkiksi huonosta lukutekniikasta, huonosta muistista, pessimismistä, ajan puutteesta tai huonosta perehtyneisyydestä aiempaan opintomateriaaliin, enkä rajallisen pedagogian osaamiseni vuoksi tiedä sisältyvätkö nämä kaikki asiat käsitteen ”lack of regulation” alle. Säätelyn puutetta oli ilmeisesti testattu myös toisella kysymyksellä, mutta artikkelissa ei kerrota kaikkia käytettyjä kysymyksiä, eikä tarkkaan kerrota miksi tietyt kysymykset on valittu ja toiset jätetty pois. Sitäkään, miksi juuri nämä tietyt kuusi muuttujaa on valittu ryhmien muodostamisen peruspilareiksi ei ole selkeästi avattu. 

Munan ja kanan ongelma

Tutkimuksen mielenkiintoisinta antia oli nähdä miten erilaiset opettajaopiskelijoiden oppimisasenteet ja muut ominaisuudet korreloivat keskenään: Syväsuuntautuneisuus, kriittisyys ja optimistisuus kulkivat käsi kädessä kuten myös säätelyn puute, pessimismi ja tehtävien välttely negatiivisella puolella. Mielenkiintoinen pohdinnan aihe onkin se, voitaisiinko jatkotutkimuksella selvittää mahdollisen syy-seuraussuhteen olemassaoloa ja sen suuntaa. Johtaako syväsuuntautunut opiskelu optimismiin vai optimismi syväsuuntautuneisuuteen. Vai onko kenties molemman ominaisuuden takana vielä jokin perimmäisempi tekijä? Varsinkin ei-säätelevien ryhmän osalta lisätieto voisi olla hyödyllistä myös sen osalta, että opiskelijoita osattaisiin tukea ja ohjata paremmin opinnoissaan ja estää mahdollista ahdistusta ja liiallista stressiä.

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?

Toinen mieltä kiinnittävä tutkimuksen huomio oli se, että nämä opiskelijaprofiilit kuvaavat alkuvaiheen opettajaopiskelijoita, joilla ei vielä välttämättä ole kattavaa käsitystä omasta alastaan. Olisikin mielenkiintoista nähdä muuttuvatko profiilit ja niiden yleisyydet opintojen edetessä. Oppivatko säätelemättömät hallinnoimaan opiskelujaan ja muuttuuko yleinen suuntautuneisuus enemmän syväsuuntaiseksi? Entä ne jotka jatkavat pintasuuntautuneella, mutta ahkerasti tehtäviin tarttuvalla asenteella? Pärjäävätkö he jatkossa edelleen lähes yhtä hyvin kuin kriittisellä asenteella varustetut kollegansa, kun opinnoissa mennään yhtä aikaa syvemmälle tieteenalan hienouksiin sekä kohti työelämän haasteita? Miten sinä luulet, että käy?

Lähteitä

Heikkila, A. (2012). Relations between Teacher Students' Approaches to Learning, Cognitive and Attributional Strategies, Well-Being, and Study Success. Higher Education: The International Journal of Higher Education and Educational Planning, 64(4), pp. 455-471

MED NORD -kysymykset englanniksi

Lonka, K. (2008). MED NORDA tool for measuring medical students well-being and study orientations. Medical Teacher, 2008, Vol.30(1), p.72-79, 30(1), pp. 72-79.

Heikkilä, A. (2006). Studying in higher education: Students' approaches to learning, self‐regulation, and cognitive strategies. Studies in Higher Education, 31(1), pp. 99-117.