Onko tilalla väliä?

Pohdintaa opetustilojen vaikutuksesta oppimiseen perustuen ”Modernit opetustilat yliopistossa” -artikkeliin (Mika Pulkkinen & Ritva Tuunila, Yliopistopedagogiikka-lehti, 15.4.2016 https://lehti.yliopistopedagogiikka.fi/2016/04/15/modernit-opetustilat-yliopistossa/)

Pääsin taannoin asettumaan massaluentokurssin opiskelijan asemaan, kun osallistuin tapahtumaan, joka oli järjestetty Linnanmaan kampuksen isohkossa, perinteisessä luentosalissa L6. Kokemus oli yliopistopedagogian opiskelijalle silmiä avartava.

Teatterin katsomoa muistuttava luentosali roolittaa ihmiset. Kuten Pulkkinen ja Tuunilakin toteavat, perinteiset luentosalit ohjaavat opetuksen helposti opettajakeskeiseksi. Tämä on helppo uskoa, sillä esimerkiksi luentosali L6 muistuttaa teatteria: esiintyjän eli opettajan paikka on salin edessä, alhaalla, selkeästi rajatulla ”näyttämöllä”. Yleisö eli opiskelijat istuvat ylöspäin kohoavassa katsomossa katseet kohti näyttämöä. Olemme kaikki tottuneet siihen, että teatterissa mennään katsomaan näyttämöllä tapahtuvaa esitystä, joka on ennalta käsikirjoitettu, jota ei saa luvatta häiritä, ja jota johtaa edessä oleva esiintyjä. Niinpä teatterimainen sali ei varsinaisesti kannusta aktiivisuuteen, ja tämän huomasin itsekin. Passivoiduin kuulijaksi ja kalvojen katsojaksi, esityksen seuraajaksi.

Mielikuva ennalta käsikirjoitetusta näytelmästä iskee helposti myös opettajaan. Tämän tietää jokainen, joka on seissyt ison luentosalin ”pohjalla” ja katsonut edessään nousevaa yleisömerta. On vaikea luoda aidosti vuorovaikutteista keskustelua yleisön kanssa, kun he istuvat pulpettimuurin takana. Esimerkiksi salissa L6 yleisön keskelle ei edes pääse liikkumaan, koska käytävät sijaitsevat vain salin reunoilla. Minä piilouduin tapahtumassa vieläpä läppärin taakse, ja niin tekevät usein opiskelijatkin. Pahimmillaan tilanne on siis se, että opettaja ei edes näe yleisön kasvoja, vain pelkät koneiden kannet.

Kiinteät luentosalirakenteet eivät tue monimuotoista oppimista. Pulkkinen ja Tuunila huomauttavat myös, että perinteiset luentosalit eivät tue ryhmätyömuotoista opiskelua, eivätkä muutenkaan tarjoa paljon mahdollisuuksia opiskelijoiden aktivointiin tilaa hyödyntämällä. L6:ssakin keskustelu onnistuu hyvin vain lähimpien vieruskavereiden kanssa. Esimerkiksi viiden hengen ryhmissä katsekontaktin ylläpitäminen kauempana sivulla, ylä- tai alapuolella istuviin on hankalaa, samoin yhteisten muistiinpanojen tekeminen niin, että kaikki näkevät ja pääsevät osallistumaan.

Takarivin tyypit ja pimeät nurkat. Todistin myös omakohtaisen kokemuksen kautta, että ison luentosalin takarivi on mainio paikka tehdä muita töitä, mikäli luennon aihe ei osu ihan motivaation ytimeen. Kaukana alhaalla puhuva opettaja ja himmeällä näkyvät luentodiat jäävät etäisiksi. Linnanmaan isot luentosalit on lisäksi valaistu huonosti, joten salien takaosissa on unettavan hämärää - ei mikään motivaatiolisä sekään.

Miten näitä kokemiani ongelmia voi sitten tilaratkaisujen avulla ratkaista? Pulkkinen ja Tuunila esittelevät kirjoituksessaan Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa (LUT) toteutetun opetustilojen muutoksen, ja sen vaikutukset oppimiseen. Muutoksen kohteena oli muun muassa perinteinen luentosali, josta oli tavoitteena luoda tila, joka tukee opiskelijoiden aktivointia ja monimuotoista opetusta. Muutoksessa muun muassa vaihdettiin kalusteet siirreltäviksi (ryhmätyömuotoisiksi), tuotiin saliin siirreltäviä valkotauluja ja muita kirjoituspintoja, uusittiin opetusteknologiaa ja lisättiin näyttöjen määrää. Opiskelijoiden omien laitteiden käyttöä helpotettiin lisäämällä saliin pistokkeita. Salin uusi väritys on kirkas ja pirteä.

Muutos sai kiitosta sekä opettajilta että opiskelijoilta, ja se saavutti tavoitteensa. Opettajat kokivat salin kannustavan jo lähtökohtaisesti monimuotoisempaan opetukseen ja opetusteknologian hyödyntämiseen. Uudet kalusteet ohjaavat opiskelijat toimimaan ryhmässä lähes automaattisesti, ja opettajan rooli muuttuu enemmän ohjaajaksi kuin luennoitsijaksi. Opiskelijat kokivat tilan lisäävän aktiivisuutta ja halua osallistua opetustilanteeseen sekä parantavan opiskelun ilmapiiriä. Sekä tilan rakenteelliset ratkaisut että opetusteknologia vaikuttivat siis mahdollistavan opiskelijoiden paremman aktivoinnin ja perinteistä luentoa monimuotoisemman opetustavan. Tilalla vaikuttaa siis todella olevan väliä!

2 pääpointtia:

Luentosali, jossa istumajärjestystä voi muokata, ja jossa voi hyödyntää monenlaista osallistavaa työvälinettä valkotauluista opetusteknologiaan, vaikuttaisi kannustavan opettajia ottamaan:

• ·        käyttöön monimuotoisempia opetusmenetelmiä perinteiseen luentosalitilaan verrattuna

• ·        aktiivisemman roolin opetustilanteessa perinteiseen luentosalitilaan verrattuna