Onko vuorovaikutus merkityksellistä virtuaalimaailmassa tapahtuvassa yhteisöllisessä oppimisessa?

Pääsiäispäivien ratoksi luin Essi Vuopalan, Pirkko Hyvösen ja Sanna Järvelän alkuperäisjulkaisun tutkimuksesta ”Interaction forms in successful collaborative learning in virtual learning environments”. Artikkeli oli julkaistu viime vuonna lehdessä ”Active learning in higher education 2016;17:25-38. Melkein jäi lukematta, artikkeliin pääsy oli tuskien taival. Onneksi kirjaston informaatikko kävi YPE_kurssilla esittelemässä nykyjärjestelmää ja kun en päässyt pedagogisiin tietokantoihin pelkällä yliopiston tunnuksella, ohjeita noudattaen kirjauduin myös kirjastokortilla. Kirjastokortti löytyi pölyttyneenä epämääräisestä ’kortteja kaikkiin tarkoituksiin’ – laatikosta, pitkällisen etsinnän jälkeen. Ja löytyi paljon muutakin enemmän ja vähemmän tarpeellista, muistoja ja iloa tuovia esineitä. Kun vihdoin pääsin artikkelin tyveen, matka tyssäsi siihen. Lehteen piti rekisteröityä, kirjautua, vahvistaa kirjautuminen ja kaiken näpyttelyn jälkeen artikkeli oli maksullinen. Pakko oli uhrata tuo 44,64 taalaa kun nyt oli ainoa sauma tämän rästitehtävän tekemiseen. Mieltymys open access-lehtiin kasvoi entisestään, common creatives koodein varustettuihin julkaisuihin ’ei kaupallisiin tarkoituksiin mutta muuten vapaasti käytettäväksi’.

Lääketieteellisten julkaisujen maailmaan tottuneelle oli valaisevaa lukea aivan muun alan tutkimusta. Jo sanaston ymmärtämiseen tarvitsin sekä sanakirjaa että Yliopisto-opettajan käsikirjan englanninkielisen pedagogian sanastoa (löytyy sivuilta 427-31) ja taas opin paljon.

Mutta asiaan! Koska alue on minulle kovin vieras, referoin tässä ensin artikkelin ja sen jälkeen nostan esiin kaksi asiaa, jotka haluan jakaa ja joista toivon kommentteja kurssilaisilta.

Tutkimuksen tarkoitus

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää opiskelijoiden välisen vuorovaikutuksen  muotoja tietokonetuetussa yhteisöllisessä oppimisessa, kahdessa eri virtuaalisessa oppimisympäristössä yliopisto-opiskelijoilla.

Tausta

Useissa tutkimuksissa on osoitettu sosiaalisen vuorovaikutuksen myönteinen vaikutus oppimiseen, erityisesti korkeammassa koulutuksessa. Opiskelijat joutuvat ratkaisemaan yhteisöllisesti ongelmia, ja samalla saavat tilaisuuden parantaa kommunikaatiotaitoja ja ryhmätyötaitoja. Tiimityön taidot sekä face-to-face että online ovat nykyään entistä tärkeämpiä ja tehokas yhteistyö ja tuottoisa vuorovaikutus kuuluvat opetettaviin asioihin opiskelijoille. Tämä edellyttää kuitenkin vuorovaikutuksen muotojen tuntemista tuloksekkaassa yhteisöllisessä oppimisessa. Yhteisöllistä oppimista voidaan tukea useilla eri teknisillä apuvälineillä ja teknologialla on erityisesti korkeampaa oppimista tukevaa potentiaalia. Tutkimus teknologiatuetusta yhteisöllisestä oppimisesta (computer-supported collaborative learning (CSCL)) keskittyy teknologian mahdollisuuksiin parantaa opiskelijoiden välistä yhteistyötä ja yhteisöllisyyttä, ryhmätyötä ja jakamista. Virtuaaliset oppimisympäristöjen ja tietokoneiden lisäksi teknologia sisältä useita työkaluja, jota mahdollistavat yhteistyötä, mukaan lukien sosiaalisen median työkalut, virtuaaliset oppimisympäristöt ja mobiilityökalut. Tällaisia ovat esimerkiksi Moodle, SecondLife sekä chat-ympäristöt kuten Edmodo. Moodle on suunniteltu yhteisölliseen oppimiseen kun taas SecondLife muuhun kuin oppimistarkoitukseen mutta sitä voi kuitenkin soveltaa yhteisölliseen oppimiseen.

CSCL:ssa sosiaalinen kanssakäyminen ja vuorovaikutus ovat avaintekijöitä. Yhteisöllistä oppimista virtuaaliympäristössä luonnehtivat teoreettinen argumentaatio, neuvottelu ja kyseenalaistaminen. Pelkkä faktojen esittäminen ja kommentointi puolestaan ei tuo yhteisöllistä oppimista ja sosio-emotionaalinen kanssakäyminen on olennainen osa yhteisöllistä oppimista. Ryhmäytyminen, suunnittelu ja evaluaatio ovat osa sosio-emotionaalista kanssakäymistä. Sosio-emotionaalinen kanssakäyminen ei liity sinänsä sisällön oppimiseen mutta on tarpeellista ongelmanratkaisun ja keskustelujen vuoksi.Sekä tehtävään liittyvä vuorovaikutus että sosioemotionaalinen vuorovaikutus ovat tarpeen, jälkimmäinen konfliktien  ratkaisemiseksi ja sosioemotionaalisten tarpeiden tyydyttämiseksi. Molempia eli sekä tehtävään liittyvää että sosioemotinaalista vuorovaikutusta tarvitaan yhteisöllisessä oppimisessa ja niiden on oltava tasapainossa.

Osa virtuaalisista oppimisympäristöistä kuten Moodle sallii vain asynkronisen (ei-reaaliaikaisen) vuorovaikutuksen kun taas toiset, esimerkiksi SecondLife reaaliaikaisen, synkronisen vuorovaikutuksen. Eroja eri oppimisympäristöjen välillä oppimistuloksissa ei ole tutkittu.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia vuorovaikutuksen muotoja esiintyy tuloksekkaassa CSCL:ssa ja kuinka vuorovaikutuksen muodot vaihtelevat synkronisen ja asynkronisen oppimisen välillä.

Materiaali ja menetelmät

Tutkimukseen osallistui 30 opiskelijaa Oulun yliopistosta, 5 Tallinnan yliopistosta ja 19 Valahian yliopistosta Romaniasta. Opiskelijoiden taustalla oli pedagogisia, tietotekniikan, sosiologian tai psykologian opintoja. Puolet oli osallistunut aiemmin virtuaalikurssille ja 66%:lla oli kokemusta yhteisöllisestä opiskelusta. Kansainvälinen virtuaalikurssi nimeltä Designing Technology-Enhanced Learning (TEL) suunniteltiin, tavoitteena suunnitella, toteuttaa ja arvioida edistyksellisen virtuaalikurssin prototyyppi. Useita eri teknisiä sovelluksia käytettiin yhteisöllisen oppimisen mahdollistamiseksi. Suurin osa kurssin aktiviteeteista tapahtui Moodlen ja SecondLife – sovelluksen ympäristöissä. Jokainen ryhmä työskenteli omassa työtilassaan ja lisäksi ryhmät käyttivät muita applikaatioita kuten chat-työkalua (Edmodo). Opiskelijat jaettiin kahdeksan ryhmiin, jokaisessa opiskelijoita eri maista. Kuitenkin vain 3-5 opiskelijaa työskenteli aktiivisesti virtuaaliryhmässä koko kurssin ajan. Ryhmät jaettiin lisäksi kolmeen koodiryhmään sen mukaan, millaisessa muodossa he saivat ohjeet (Table 1.). Yksi ryhmä sai ohjekaavakkeen ja yhteistyötä tuettiin ensin komentokehotteilla (prompts). Toinen ryhmä sai ohjeet ja toiminnalliset roolit sekä löyhät ohjeet. Kolmas ryhmä sai ohjekaavakkeen, yhteistyötä tuettiin ensin löysillä ohjeilla ja toiseksi käskykehotteilla ja lopuksi toimkinnallisilla rooleilla. Viimeinen ryhmä sai ohjekaavakkeen, opiskelijat opiskelivat koko kurssin löysillä ohjeilla. Tämän tarkoitus oli tasapainottaa suunnittelua ohjeiden vaikutuksen mukaan.  The Designing TEL – kurssi koostui kuudesta ryhmätehtävästä ja koko kurssi ksti 3 kuukautta kevään 2012 aikana. Jokainen tehtävä kesti 2 viikkoa. Ensimmäinen tehtävä tuki ryhmän muodostusta ja yhteisen perustan rakentamista. Jokainen opiskelija esitteli itsensä toisille ja kuvasi aiempaa tietämystä, opintoja ja kiinnostusta kurssiin. Toinen tehtävä oli tehdä yhteistyössä päätös tutkimusmenetelmästä ja työkaluista. Kolmas tehtävä oli luoda pedagoginen käsikirjoitus virtuaalikurssiin ja neljäs tehtävä, pedagoginen päätös valmiina, valita teknologia. Viides tehtävä oli rakentaa kurssin ympäristö ja kurssi päättyi vertaisarviointiin kurssin implementaatiosta. Tämä suoritettiin ryhmäarviointina, jossa yksi ryhmä kirjoitti yhdessä palautetta toiselle ryhmälle.  

Tutkimuksen aikana ryhmät työskentelivät joko eriaikaisesti Moodlella tai samanaikaisesta SecondLife / chat – ympäristössä. 3 kk aikana ryhmät suunnittelivat oman virtuaalikurssinsa ja kurssi huipentui virtuaalikurssin implementointiin. Tutkimusdata koostui 1500 merkinnästä Moodlessa ja tallennetuista neuvotteluista / keskusteluista reaaliaikaisissa ympäristöissä. Online-kokouksia oli 43 ja ne kestivät 45-120 minuuttia.

Data analysoitiin teoriavetoisella kvalitatiivisella sisältöanalyysillä (Krippendorf 1985). Data analysoitiin ensin ryhmittäin ja sen jälkeen kolmen parhaiten menestyneen ryhmän osalta vuorovaikutus arviointiin tarkasti. Menestys määriteltiin aktiivisina osallistujina, viestien määränä, omana arviointina ja lopputuloksen arviointina.

Ryhmät II, V ja IX valittiin parhaiten menestyneiksi, viimeksi mainittu aktiivisten osallistujien perusteella. Vuorovaikutuksen aktiivisuus arvioitiin kolmessa parhaassa ryhmässä yksilötasolla järjestelmällä, joka luotiin aiempien julkaisujen perusteella tämän tutkimuksen tarpeisiin (kommentit keskusteluun Moodlessa tai puheenvuorot SecondLife-ympäristössä). Uudelleenarviointi tehtiin toisen tutkijan toimesta ja yksimielisyyden Cohenin kappa-kerroin laskettiin; Kappa-kerroin vaihteli kategorioittain välillä 0,68-1 .

Tulokset

Millaista vuorovaikutusta havaittiin hyvin menestyneissä ryhmissä?

Kolmessa parhaassa ryhmässä oli sekä samanlaista että erilaista vuorovaikutusta. Kaikissa vuorovaikutus liittyi enemmän ryhmään kuin tehtävään (group-related more than task-related).

Suurin osa vuorovaikutuksesta liittyi ryhmän koordinaatioon ja organisointiin ja sitä tehtiin enemmän Moodlessa (M) kuin SecondLifessa (SL) tai chatissa. Suunnittelua tehtiin SL ja chatissa. Yhteisöllisen oppimisen evaluaatio oli harvinaista. Sosioemotionaalinen vuorovaikutus oli koheesiota ilmentävää. Jännitystä lievennettiin eniten SL:ssa. Tehtäväkohtainen vuorovaikutus toi yllättävän vähän uutta teoriaperusteista tietoa. Ryhmä II esitti enemmän teoriaperusteista uutta tietoa kuin muut ryhmät. ryhmät poikkesivat toisistaan myös vastausten ja kommenttien jakamisen suhteen; ryhmässä II niitä tuotiin esille eniten.  Table 5.

Oliko reaaliaikaisen (synchronous) ja ei-reaaliaikaisen (asynchronous) oppimisen välillä eroa?

Reaaliaikaisen oppimisen ympäristössä oli enemmän keskustelua teknisistä ongelmista. Reaaliaikaisessa ympäristössä keskusteltiin enemmän ryhmän organisointiin liittyvistä asioista. Myös jännitystä lieventäviä kommentteja oli enemmän synkronisessa ympäristössä. Moodlessa esitettiin enemmän teoriaperusteista uutta tietoa.

Pohdinta ja johtopäätökset

Tulokset osoittavat, että onnistunutta yhteisöllistä oppimista luonnehtivat oppijoiden aktiivinen osallistuminen ja ryhmätyön koordinoiminen. Onnistuneen ryhmän opiskelijat neuvottelivat paljon, erityisesti liittyen prosessin suunnitteluun ja osatehtäviin.  Vaikka menestyksekkäät ryhmät suorittivat tehtävän ja saivat arvosanan, keskustelu jäi kuitenkin pinnalliseksi. Syvällisen teoriaperusteisen tiedon esittäminen oli harvinaista. Yksikään tutkituista ryhmistä ei saavuttanut korkeatasoista yhteisöllistä oppimista; tosin ryhmä II lähes saavutti tämän tason.

Vuorovaikutuksessa oli eroja sen mukaan, millaista keskustelu/oppimisalustaa käytettiin. Reaaliaikaisissa keskusteluissa oli enemmän kysymyksiä ja kommentteja kuin M tai SL. Chat-ympäristö tarjosi enemmän vastavuoroista keskustelua. M tuki metakognitiivista vuorovaikutusta kuten organisointia ja suunnittelua. Reaaliaikaiset keskustelut olivat vähemmän muodollisia kuin ei-reaaliaikaiset. Erityisesti SecondLifessa opiskelijat keskustelivat myös harrastuksista ym.  Tämän tutkimuksen tulokset korostavat vuorovaikutuksen merkitystä yhteisöllisessä tietokonetuetussa oppimisessa ryhmäaktiviteettien koordinoimiseksi ja ryhmän toiminnan organisoimiseksi sekä sosio-emotionaalisten kysymysten tärkeyttä.  Toiseksi havaittiin, että erityyppinen teknologia tukee erityyppistä vuorovaikutusta.

Tämä tutkimus kertoo käytännön opettajille, että tietokoneavusteisessa virtuaalimaailmassa tapahtuvassa yhteisöllisessä oppimisessa tarvitaan sekä tehtävään että ryhmään liittyvää vuorovaikutusta. Opiskelijat tarvitsevat aikaa ja tilaa ryhmäaktiviteettien suunnittelemiseksi ja organisoimiseksi sekä suunnittelemiseksi ja tässä he tarvitsevat opettajan tukea. Opiskelijoita tulee myös opastaa tuottavaan kontribuutioon eli kysymysten tekemiseen, selitysten etsimiseen, tiedeperustaiseen argumentointiin ja kommentointiin. Ne ovat taitoja, joita voidaan opettaa ja oppia. Kun opiskelija oppii tuottoisaa yhteistyötä ryhmässä ja tehtävän parissa, hänestä kehittyy luova ongelmanratkaisija ja kokenut ryhmätyöntekijä työpaikalle.

Tutkimuksen rajoituksia ovat pieni ryhmäkoko, datan keräämisen ongelmat (huono englannin kielen taito) ja opiskelijoiden vieraus toisilleen – 3 kk ajassa eivät ehtineet ryhmäytyä siten, että olisivat olleet ryhmässä rentoja ja luottavaisia.

Tutkimus osoittaa, että vaikka yhteisöllinen oppiminen toteutetaan korkealaatuisessa vuorovaikutuksessa, lopputulokset jäävät pinnallisiksi. Tätä voitaisiin parantaa prosessin aikana esimerkiksi yhteistyössä tehdyillä käsikirjoituksilla. Lisää tutkimusta aiheesta tarvitaan.

Mitä opin tästä tutkimuksesta ja haluan jakaa opiskelijakollegoilleni?

1.      Ryhmässä oppiminen virtuaaliympäristössä teknologiatuetusti jää helposti pinnalliseksi ja lisäksi on uhka, että vain osa ryhmäläisistä on aktiivisia.  Sosioemotionaalinen vuorovaikutus, ryhmäytyminen, reaaliaikainen suunnittelu, organisointi ja kommentointi ovat tärkeitä ja onnistuvat parhaiten reaaliaikaisella välineellä. Yhdessä tehty käsikirjoitus ja opettajan tuki tässä vaiheessa ovat tärkeitä. Ryhmään liittyvä vuorovaikutus hoituu parhaiten välineellä, jossa vuorovaikutus on välitöntä ja vähemmän muodollista. Ryhmän jäsenten tutustumista toisiinsa tulee edesauttaa, koska ryhmäytyminen, turvallinen olo, avoin ja vapaa kommunikointi auttavat selviytymään paremmin tehtävistä ja niihin liittyvästä vuorovaikutuksesta. Virtuaalikurssin aluksi on hyvä ryhmän jäsenten esittäytyä ja kertoa itsestään koulutustausta, kokemus ja tavoitteet kurssilla tms.

2.      Jotta syvempää oppimista tapahtuu,  opiskelijoita tulee ohjata tuottamaan kysymyksiä, etsimään selityksiä, argumentoida tiedeperusteisesti, kommentoida. Asynkroniset välineet eli ei-reaaliaikainen kommentointi on tässä tarkoituksessa ehkä parempaa kuin reaaliaikainen. Kielenkäyttöä on formaalisempaa, argumenteille löytyy perusteet tutkitusta tiedosta jne. Tässä voisi auttaa opettajan tuki, apukysymykset kuhunkin jaksoon liittyen ja yhdessä tehty käsikirjoitus kurssin kulusta (esimerkiksi jakaminen komponentteihin, vastuuttaminen ryhmän sisällä ”tee sinä tämä niin minä teen tämän”.