Leena Penttisen toimittama Opinnoista (työ)elämään - Tutkimustietoa korkeakouluopiskelijoiden ohjauksen ja työelämätaitojen kehittämiseen -raportissa kerrotaan kolmivuotisen ESR-rahoitteisen Ohjauksen ja työelämätaitojen kehittäminen korkea-asteella -projektista, jonka tavoitteina oli edistää korkeakouluopiskelun sujuvuutta, opintojen valmistumista ja opiskelijoiden työelämään siirtymistä. Projektissa tuotettiin tietoa ja kehitettiin toimintamalleja:
- epätarkoituksenmukaisten keskeyttämisten ehkäisemiseen
- opiskelijoiden työelämätietouden ja urasuunnitteluvalmiuksien lisäämiseen sekä
- tarkoituksenmukaiseen sijoittumiseen työelämään.
Edellä mainittujen lisäksi tavoitteena oli etsiä hyviä käytänteitä tauon jälkeen palaavien kiinnittämiseksi korkeakouluyhteisöön sekä vahvistaa opiskelijoiden vertaistukea ja opiskelijatutorointia. Projekti oli Euroopan sosiaalirahaston rahoittama ja se toteutettiin vuosina 2008-2011. Projektia koordinoi Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitos ja mukana oli useita suomalaisia koulutusorganisaatioita. Tutkimusraportti on jaettu löydösten mukaisiin teemoihin, joista olen valikoinut osan käsiteltäväksi tähän blogitekstiin.
Opiskelija tarvitsee ohjattua vertaistukea opintojen kaikissa vaiheissa
Leena Penttinen, Terhi Skaniakos, Leena Valkonen ja Elina Plihtari Jyväskylän yliopiston Opettajankoulutuslaitokselta kirjoittavat, että opiskelijoiden keskinäinen vertaistuki ei synny itsestään opintojen aikana, vaan vertaistuen synnyttämiseen tarvitaan tarvitaan ohjattua ryhmätoimintaa opintojen eri vaiheissa. Keinoina tälle kirjoittajat esittävät pienryhmiä ja vastaavaa menetelmäähän olemme käyttäneet yliopistopedagogian opinnoissa. Ainakin itse olen kokenut tällaisen vertaisryhmätuen ihan parhaaksi keinoksi, joka on tukenut opintojen suorittamista. Kirjoittajat mainitsevat vertaisryhmätuen merkityksen olevan merkittävä myös niillä opiskelijoilla, joiden opinnot olivat viivästyneet opinnäytetyövaiheessa. Lopuksi nostetaan vielä esille ohjaajien vertaisryhmätuki, mikäli halutaan tukea opiskelijoiden koulutusta, opetusta ja ohjausta - tällöin olisi siis huolehdittava myös siitä, että opetus- ja ohjaushenkilökunnalle tarjotaan (vertais)tukea.
Opinnot etenevät opiskelijoiden omassa tavoitetahdissa huolimatta yhteiskunnan odotuksista tai mutkista opintopolulla
Eila Pajarre Tampereen teknillisen yliopiston teollisuustalouden laitokselta yhdessä Tampereen teknillisen yliopiston opiskelijapalveluiden Piia Asunmaan ja Heli Lukkarin kanssa kirjoittaa opintojen etenemisestä sekä varusmiespalveluksen ja työssäkäynnin vaikutuksesta etenemiseen. Kirjoittajat mainitsevat, että varusmiespalvelus ei estä opintojen etenemistä varsinkaan kahden ensimmäisen opintovuoden aikana. Mikäli kuitenkin varusmiespalvelus tulee myöhemmin opintojen aikana, on tällä usein hidastava vaikutus opintojen etenemiseen. Työssäkäynnillä oli puolestaan sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia opintojen etenemiseen. Toisilla työssäkäynti hidasti valmistumista, mutta varsinkin oman alansa töissä käyvät opiskelijat kokivat sen tukevan opintojen etenemistä. Tärkeimpinä syinä työssäkäynnille olivat taloudelliset syyt ja työkokemuksen ja verkoston hankkiminen.
Pedagogiikan avulla voidaan tukea oivaltamaan yliopistossa opitun käyttökelpoisuus työelämässä
Anne Virtanen Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitokselta kuvaa, kuinka yliopistossa opitaan monipuolisesti työelämätaitoja, joista tärkeimpinä mainitaan tiedonhankinnan ja -analysoinnin taitoja ja kykyä itsenäiseen työskentelyyn. Lisäksi mainitaan yhteistyö- ja viestintätaidot, oman alan perustaidot ja oman työn arviointi sekä luovuus. Ilman käytännön kytköstä edellä mainitut taidot eivät kuitenkaan näytä konkretisoituvan käytännössä hyödynnettävänä taitona, vaan tutkimus osoittaa, että vasta käytännössä hankitun kokemuksen jälkeen opiskelijat näkevät yliopistokoulutuksessa tilanteita, joissa voivat oppia työelämässä tarvittavaa osaamista. Vastaava on tullut ilmi vertaisryhmämme keskusteluissa, joissa olen kuullut, että ensimmäisen työkokemuksensa jälkeen lääketieteen opiskelijat alkavat hahmottaa opittujen asioiden merkitystä ja usein kiinnostus teoriaa kohtaan herää aidosti. Kirjoittavat mainitsevatkin, että pientenkin pedagogisten toimien avulla - näkyväksi tekemisen pedagogiikan, opetuksen käytännöllistämisen ja muihin opintoihin linkittämisen - opiskelijat oppisivat itsekin tunnistamaan oppimiensa tietojen ja taitojen käyttö-kelpoisuuden ja yhteydet isompiin kokonaisuuksiin.
Lopuksi
Edellä olen poiminut muutamia pääkohtia Leena Penttisen toimittamasta Opinnoista (työ)elämään - Tutkimustietoa korkeakouluopiskelijoiden ohjauksen ja työelämätaitojen kehittämiseen -raportista lähempään tarkasteluun. Raportti oli osa kolmivuotista ESR-rahoitteista Ohjauksen ja työelämätaitojen kehittäminen korkea-asteella -projektia, jonka tavoitteina oli edistää korkeakouluopiskelun sujuvuutta, opintojen valmistumista ja opiskelijoiden työelämään siirtymistä. Ensimmäisessä kohdassa kuvasin vertaistuen merkitystä opintojen tukena ja kuten mainitsin, niin ainakin näissä yliopistopedagogian opintojen tukena vertaisryhmätyöskentelyllä on ollut valtava merkitys. On huojentavaa, ettei ole yksin! Toisessa kohdassa kuvasin varusmiespalveluksen ja työssäkäynnin vaikutuksia opintojen etenemiseen liittyen. Johtopäätös erityisesti työssäkäynnin osalta oli looginen - oman alan töissä olevat opiskelijat kuvasivat sen tukevan valmistumista. Uskon, että oman alan työpaikka myös motivoi osaltaan valmistumaan opinnoista tavoiteaikataulussa - mikäli jalka on työelämän oven raossa jo vahvasti, niin valmistumisen myötä korkeampaa palkkaakaan motivaatiotekijänä ei liene syytä väheksyä. Lopuksi kirjoitin vielä työelämätaitojen kertymisestä korkeakouluopinnoissa ja listasin raportissa mainitut pedagogiikan keinot näiden tietojen ja taitojen tunnistamiseksi.
Minkälaisia ajatuksia kirjoitus herättää?
Opiskelijat tarvitsevat vertaistukea mutta myös ohjaajat! Yksin puurtaessa sekä opiskelija että ohjaaja saattaa menettää otteen kokonaisuuteen ja voi turhaan juuttua ongelmaan eikä kykene etenemään ratkaisuun. Pieni eteenpäin tönäisy, jaettu ahdistus, samankaltaiset kokemukset - vertaistuki auttaa.
VastaaPoistaTyöelämän vaatimukset auttavat hahmottamaan mitä puutteita omissa taidoissa kenties on, mutta ne hukuttavat toisinaan alleen samalla sen, miten paljon sitä osaamistakin jo on olemassa. Listasit tuossa todella tärkeät tiedonhankinta-ja käsittelytaidot ja samaan liittyy myös kyky omaksua/sisäistää uutta tietoa. Asia konkretisoitui itselleni kun otin avoimessa yliopistossa lisäopintoja kokonaan oman tieteenalani ulkopuolelta. Asia tuntui hirveän helpolta ja loogiselta, koska sille oli jo selkeä tarve ja tiesin, mihin tietoa käytän. Tieteenalalla ei ollut mitään merkitystä, vain sillä että uskoin pystyväni hyödyntämään tietoa työtehtävissäni. Oppiminen itsessään ei vaadi yliopistossa vietettyjen vuosien jälkeen monimutkaisia asioita.
VastaaPoistaTässäkin kirjoituksessa tuli esiin, että tiedon hankinta, analysointi, sekä itsenäinen ajattelu kuuluvat tärkeimpiin yliopistossa opittaviin työelämätaitoihin. Mielenkiintoista huomata, että kyseessä ovat hyvin yleisluontoiset taidot, jotka eivät ole sidottuja tiettyihin opintojaksoihin tai edes tieteenaloihin. Työelämärelevanssin kun kuvitellaan usein olevan hyvinkin alakohtaista ja koostuvan tietyissä työtehtävissä tarvittavasta nippelitiedosta.
VastaaPoistaVertaisryhmistä on todellakin valtavasti hyötyä, itsekin sain aikanaan paljon apua kolmen hengen "gradupienryhmästä" - ja se ei edes ollut millään lailla graduryhmän vetäjän ohjaamaa toimintaa.
VastaaPoistaOlen Ilkan kanssa samaa mieltä siitä, että hyvin monet työelämätaidot ovat yleisluontoisia. Ehkäpä niistä olisi hyvä puhua vielä nykyistä enemmän kursseillakin, etteivät ne jäisi nippelitiedon varjoon?
Selkeä ja hyvin jäsennelty kirjoitus. Tuli mieleen työelämätaidoista, että yo-opettajan olisi varmasti hyödyllistä aina välillä päivittää tietämystään "omanalan" työtehtävien vaatimien taitojen suhteen. Näitä (ydin)taitoja voisi sitten parhaansa mukaan pyrkiä sisällyttämään eri kurssien oppimistavoitteisiin.
VastaaPoistaAinakin meidän puolella tuntuu, että opetuksessa ajatellaan välillä turhan kapeakatseisesti oppilaiden työllistyvän, joko tutkijan tai opettajan uralle. Todellisuudessa "omanalan" työtehtävien kirjo on kuitenkin paljon laajempi, mikä voidaan tulkita mm. tiedekunnan uraseuranta-aineistosta. Mielestäni nykyisessä työtilanteessa opetuksessa tulis huomioida enemmän työelämän vaatimuksia.
t. Janne