Opiskelijoiden aktivointi ja vuorovaikutus massaluennoilla – Neljä esimerkkiä

Etsin Yliopistopedagogiikka-lehden Kehittäminen ja kokeilut -osioista artikkeleita, jotka liittyvät luentojen kehittämiseen opiskelijoiden aktivoinnin ja vuorovaikutuksen näkökulmasta. Löysin vuosilta 2014-2016 asiaan liittyen neljä kokeilua eri tieteenaloilta ja päätin koota kaikista niistä mielenkiintoisia havaintoja lopulta yhteen ja samaan blogipostaukseen. Kyseiset artikkelit ovat:

1. Petteri Eerola: Verkkosovellukset opiskelijoiden osallistamisen apuvälineinä luento-opetuksessa. Aiheena TodaysMeet-, Socrative- ja Padlet-sovellusten käyttö kasvatustiedeiden luennoilla.
2. Anette Lundström & Emma Kostiainen: Kuinka paljon Muumimamma painaa? Viestiseinä osana yliopistojen luento-opetusta. Kokeilualana myös kasvatustieteet.
3. Niina Karttunen: Miten parantaa vuorovaikutusta ja aktivoida opiskelijoita massaluennolla – esimerkkejä yliopiston perusopetuksesta farmasian alalta. Testissä Socrativen käyttö.
4. Nina Tusa: Lumipallomenetelmän sovelluksen sekä ongelmalähtöisen opetuksen käyttö aktivoivana opetusmenetelmänä yleislääketieteen opetuksessa.

Kaikki mukaan ja hiljaisimmillekin ääni

Kaikissa artikkeleissa kokeilujen motivaatioksi esitettiin halu osallistaa opiskelijoita enemmän opiskeluun sen sijaan, että he vain perinteiseen tapaan möllöttäisivät hiljaa luentosalissa. Useammassa artikkelissa nostetaan myös esiin ajatus siitä, että arimmille ja hiljaisimmille opiskelijoille tulisi antaa mahdollisuus osallistua keskusteluun matalalla kynnyksellä. Tämän ajatuksen hyvin ymmärrän, sillä esimerkiksi 200 ihmisen luennoilla käden ylös nostaminen ja yleisön keskeltä kysymyksen huutaminen vaatii jo sellaista pokkaa, jota harvalla on. Toki kaikkien kokeilujen perimmäinen tavoite oli edistää oppimista ja näin pitääkin olla. Aktivoivien menetelmien ei pidä olla vain show-arvon vuoksi käytettäviä kikkoja.

Viestiseinät – Hyödyllistä keskustelun seuraamista ja vähäistä öykkäröintiä

Luennonaikaisen viestiseinän käytöstä esitettiin kokemuksia kahdessa artikkelissa: Eerolan kokeilu TodaysMeet chat-ohjelmalla ja Lundströmin käyttämä Viestiseinä-sovellus. Molemmissa kokeiluissa sovellukset olivat jatkuvasti aktiivisia luentojen aikana ja samalla siis myös projektorin kautta kaikille näkyvillä. Keskusteluun osallistuttiin oman mobiililaitteen kautta anonyymisti. Molemmissa artikkeleissa todetaan sovellusten osoittautuneen suosituiksi opiskelijoiden keskuudessa ja että opiskelijat olivat kokeneet keskustelut oppimista hyödyttäväksi. Yhtenevä oli myös se havainto, että viestien runsaasta määrästä huolimatta molemmilla kursseilla vain vähemmistö opiskelijoista kertoi palautteessa osallistuneensa aktiivisesti keskusteluun viestiseinien kautta. Täten äänen anto hiljaisemmillekin ei vaikuttanut täysin toteutuneen. Tosin myös passiivisista opiskelijoista suurin osa kertoi hyötyneensä keskustelun seuraamisesta. Menetelmään liittyvinä ongelmina Lundström kollegoineen esittää runsaan aiheeseen liittymättömien kommenttien määrän. Keskustelu sisälsi ajoittain kebab-ravintoloiden vertailua ja mystisiä kysymyksiä satuhahmojen ruumiinmitoista. Myös suoranaista häiriköintiä tuli esiin. Häiriköinnin vähentämiseksi pohdittiin nimellä rekisteröitymisen vaatimusta, vaikkakin tämä toisaalta voisi merkittävästi nostaa keskusteluun osallistumiskynnystä. Eerola puolestaan kertoo, että pahimmillaan kiihkeä virtuaalikeskustelu vaikeutti keskittymistä perinteiseen tapaan käytävään sananvaihtoon opiskelijoiden ja opettajan välillä.

Socrative ja Padlet – Osaamisen seurantaan ja palautteen keräämiseen

Eerola käytti kokeiluissaan myös jo aiemmin YPE-kurssilla tutuiksi tulleita Socrative- ja Padlet-sovelluksia. Socrativen käytöstä kertoo myös Niina Karttusen artikkeli. Eerola käytti Socrativea välittömän palautteen keräämiseen heti luennon jälkeen ja Padlettia erilaisten luennon aikaisten porinatehtävien tulosten kokoamiseen ja havainnollistamiseen koko luentosalille. Karttunen käytti Socrativea tarkistamaan monivalintakysymyksillä ovatko opiskelijat pysyneet kärryillä sekä keräämään opiskelijoiden kommentteja ja kysymyksiä. Näissäkin kokeiluissa sekä opettajien, että opiskelijoiden kokemukset olivat pääasiassa positiivisia. Erityisen arvokkaaksi Karttunen nostaa sen, että Socrativen käytön ansiosta hän sai tietoonsa paljon laajemmin opiskelijoiden mielipiteitä ja kommentteja kuin perinteisesti kysymällä. Tätä vuorovaikutuksen seurausta olen itsekin pitänyt arvossa. Hiljaisesta yleisöstä on nimittäin vaikea havainnoida opiskelijoiden tasoa ja kiinnostusta. Mikä tahansa väline, jolla spontaanin palautteen määrää saadaan lisättyä, auttaa muokkaamaan opetusta jokaiselle ryhmälle sopivaksi ja kehittämään opetusta myös jatkossa.

Lumipallomenetelmä – Myös luentosalissa voidaan tehdä ryhmätöitä

Nina Tusa kuvaa artikkelissaan lumipallomenetelmän käyttöä Itä-Suomen yliopiston lääketieteen opetuksessa. Kokeilu eroaa edellä mainituista siinä, että sovellukset tai tietotekniset vempeleet eivät olleet tarpeen vaan kaikki tehtiin perinteisesti kynällä, paperilla ja ääneen keskustelemalla. Opetuksessa kierrätettiin potilastapauksia sisältäviä lappusia ensin yksittäisillä opiskelijoilla ja jokainen kirjoitti niihin omia havaintojaan. Kun laput olivat kiertäneet kaikilla, niin opiskelijat sen jälkeen keskustelivat tapauksesta 4-5 opiskelijan pienryhmissä. Tämän jälkeen asiat käytiin läpi vielä opettajan johdolla yhdessä koko luentosalin kanssa. Menetelmän etuna Tusa piti sen käyttökelpoisuutta niin massaluennoilla kuin pienemmissäkin ryhmäopetuksissa.

Aktivoivien menetelmien plussat ja miinukset

Kaikissa artikkeleissa sekä opettajien, että opiskelijoiden kokemukset aktivoivien menetelmien käytöstä olivat pääosin positiiviset. Alkukankeutta uusien työkalujen käytössä tosin esiintyi ja opiskelijoita piti väliin muistuttaa työkalujen olemassaolosta. Vain hyvin pieni osa opiskelijoista koki menetelmät huonoiksi tai häiritseviksi. Muutamassa artikkelissa opettajat olivat huolestuneet siitä, että kaikilla opiskelijoilla ei välttämättä ole sovelluksen käyttöön soveltuvaa laitetta ja täten opiskelijat voivat olla epätasa-arvoisessa asemassa. Ratkaisuksi näihin tilanteisiin ehdotettiin parityöskentelyä sellaisen ihmisen kanssa, jolla sopiva laite on. Ja kuten kävi ilmi, myös hieman vanhempaan teknologiaan eli paperiin ja kynään perustuvia aktivointikeinoja on olemassa. Myös perinteinen keskustelu on voimissaan, sillä artikkeleissa koettiin myös suullisen keskustelun lisääntyvän luennoilla, kun tietotekniset välineitä käytettiin opiskelijoiden herättelyyn.

+ Rytmittää luentoja ja pitää opiskelijat hereillä

+ Pistää opiskelijat itse ajattelemaan pelkän kuuntelemisen sijasta

+ Madaltaa kynnystä kommentoida ja kysyä myös ”tyhmiä kysymyksiä”

+ Opettaja saa palautetta ja pysyy ns. opiskelijoiden pulssilla

- Kaikki eivät välttämättä silti osallistu

- Anonyymiä häiriköintiä voi esiintyä

- Ylimääräiset ärsykkeet voivat joskus häiritä opetukseen keskittymistä

- Työkalusta ei saa tulla itse opetuksen tarkoitus