Verkkosovellusten viidakossa

Olet rymähtänyt lentokoneellasi verkkosovellusten viidakon hämärään, ja nyt olet selviytymiskamppailussa. Ympärillä on valtava elämänrunsaus, mutta missään ei ole mitään syötäväksi tai juotavaksi kelpaavaa. Jossain ylhäällä korkeiden puiden latvustoissa voit kuulla eläinten liikehdintää – jotkut ovat sopeutuneet tänne ja kisailevat nyt tuolla auringonpaisteessa. Univaje vaivaa ja resurssipula painaa. Miten täältä löytää pois kaltaistensa seuraan? Opetusta ja verkkosovelluksia yhdistäessään ihmisriepu voi kokea joutuneensa tähän tilanteeseen.

Toden totta, verkkosovelluksia käyttäessä opetuksen suunnitteluun tulee uusia kommervenkkejä ikään kuin pikantiksi mausteeksi. Tässä on muutama ajatus siitä, mitä kannattaa ottaa huomioon, kun alkaa iloiseksi verkkopedagogiksi.

1)   Opettajan on valittava verkkokurssilla käytettävät ympäristöt tai sovellukset tietoisesti

Valintaan vaikuttaa tietysti se, minkä sovellusten olemassaolosta opettaja tietää, mihin hänellä on pääsy ja muut käytännön seikat. Mutta mitä sitten, kun jokin mieluisa alusta löytyy?

Opiskelijatkin pitäisi ottaa huomioon: verkossa oppimista voi edistää käytetyn alustan tuttuus opiskelijoille. Toisaalta jokainen ryhmä on erilainen, ja on todennäköistä, että tutuin verkkoympäristö vaihtuu ryhmästä toiseen. Kuitenkin verkkomateriaalien ja -tehtävien luominen ei käy noin vain kätevällä ranneliikkeellä, joten kerran valitulla alustalla on usein suotava jatkaa pidempään kuin yhden opintojakson ajan.

Verkkoympäristön mahdollista vierautta voinee paikata sillä, että verkkokurssi on hyvin selkeä kaikilla tavoilla – se kun on hyvän verkko-opetuksen a ja o. Tässä apuun tulee opettajan oma kyky hallita valittu opetusympäristö. Väitänkin, että verkkoympäristön tuttuus opettajalle voi olla yhtä tärkeää kuin tuttuus opiskelijoille. Muuten hän ei voi suunnitella sinne toimivia aktiviteetteja ja tehtäviä eikä laatia kurssista koherenttia kokonaisuutta, jota on helppo seurata.

Pahimmassa tapauksessa verkkoympäristö on sekä opettajalle että opiskelijoille vieras, mutta parhaimmillaan vaikka pahoin parjattu Optimakin voi osoittautua hyväksi vaihtoehdoksi, jos sen käyttö sujuu opettajalta hyvin ja hän osaa tehokkaasti hyödyntää sen ominaisuuksia. Varmaan moni meistäkin on joutunut muuttamaan mieltään Optimasta käytettyään YPE-Optima-ympäristöä lukuvuoden verran, vai mitä?

2)     Myös verkko-opetuksessa oppijan aktiivisuus on keskeistä, ja opetuksellisten valintojen tulee palvella aktiivisen otteen kehittymistä.

Joskus on ajateltu, että opettajat voivat tarjota internetitse opetusta pienellä panostuksella vaikkapa siirtämällä luentomateriaalit suoraan nettiin opiskelijoiden saataville. Toki näinkin, mutta käytännössä verkossa on käytössä eri kanssakäynnin keinot, joten mikään tekeminen ei siirry sinne sellaisenaan suoraan.

Verkkoympäristöjä kuitenkin käytetään opetuksessa yleensä syystä, kuten lisäämään koulutuksen tasa-arvoisuutta tarjoamalla osallistumismahdollisuuksia mm. aikuisopiskelijoille ja muille, jotka eivät muuten voisi osallistua korkeakoulutukseen. Tällöin välineiden lisäksi verkossa tehtävät harjoitukset ja käytettävät materiaalit pitää siis tietysti valita tietoisena siitä, että verkko-opetus ei ole vain etänä tapahtuvaa lähiopetusta.

3)     Verkossa interaktiiviset materiaalit ja työkalut mahdollistavat oppijan aktiivisen otteen tekemiseen.

Tällaisten materiaalien valmistaminen voi olla hyvinkin työlästä opettajille. Toisaalta kaiken opetusmateriaalin valmistelu vie oman aikansa ja työtaakka voi tasaantua pidemmällä aikavälillä, jos samoja materiaaleja voi hyödyntää useita kertoja.

Myös opiskelijalle verkko-opinnoissa korostuu ajan merkitys, kun he rytmittävät kaiken tarpeellisen tekemisensä itse. Tähän täytyy antaa runsain mitoin välineitä esim. selkeillä ohjeilla, tarkoilla aikatauluilla ja laatimalla materiaalit niin, että niiden haltuun ottamisen voi aikatauluttaa tarkkaan (esim. pätkimällä luentovideot lyhyiksi ja kertomalla niiden sisällön rytmityksestä etukäteen).

Se verkkokursseista. Nettisovelluksia käytetään mielellään myös luennoilla opiskelijoiden aktivointiin (vaikka tämä sanankäänne kuulostaa siltä, kuin puhuttaisiin kanoista virikehäkeissä). Pulma on tuttu kaikille, jotka ovat joskus olleet luennolla: luentosaliin sisäänrakennettu opettajakeskeisyys pakottaa parhaimmillaan satoja ihmisiä toistamaan vuosisataista kaavaa, jossa yksi puhuu ja muut kuulevat.

1)      Luennolla käytettävät viestimet lisäävät vuorovaikutusta hyvässä ja pahassa
Niin, ihmisen on mielekkäämpää istua luennolla, kun hän voi anonyymisti kysyä uhkaavasti tyhmiltä vaikuttavia kysymyksiä ja saada vastauksia. Opetus on vuorovaikutteisempaa, opettaja saa kaipaamaansa välitöntä palautetta opetuksesta ja opiskelijat saavat selkeyttä opittavaan asiaan.

Ihmisen on myös mielekästä käyttää kaikille näkyviä viestimiä (mahd. esim. Padlet tai Flinga) häiriökäyttäytymiseen.

Tämän voi ratkaista niin, että vain opettaja näkee opiskelijoiden viestit, mutta opettajalla ei monesti ole luennon aikana silmiä, joilla seurata vain hänen näkemäänsä viestittelyä. Tällöin sovelluksen tarjoama keskustelullisuus kärsii.

Melko ilmeinen ratkaisu anonymiteetin ongelmaan voisi olla tarjota parille opiskelijalle mahdollisuus toimia moderaattorina luennon aikana. Tuleeko mieleesi keinoja järjestää tämä? Minulle tulee…

2)      Verkkosovellusten käytön tulee myös lähiopetuksessa olla tietoista ja oikea-aikaista

Asian tietoiseen pohdiskeluun etukäteen on edellisen linkin takana hyvä mallikuvio, joka kannattaa tsekata jos asia kiinnostaa enempi.

3)      Opiskelijoita tulee ohjeistaa ja kannustaa verkkosovellusten käyttöön luennolla

Ilmiö on vielä luultavasti varsin uusi useille opiskelijoille, ja sitä paitsi sovellukset voivat olla joka luennolla erit. Siksipä kannattaa suosia helppokäyttöisiä ohjelmia, jotka eivät vaadi rekisteröitymistä. Lisäksi sovellukset täytyy hallita itse niin hyvin, että opiskelijoita voi neuvoa tarpeen tullen ja varsinkin aluksi joka luennolla.

4)      Opiskelijat eivät siltikään välttämättä hyppää kelkkaan mukaan

Luento-opetuksen toimintamalli istuu syvässä, ja opiskelijat saattavat jopa toivoa, että luennolla voi luvan kanssa torkkua silmät auki. Tämä on toki ymmärrettävää, kun muistaa, miten fyysisesti ja henkisesti rankkaa kokopäiväinen opiskelu voi olla. Ei pidä siis häkeltyä, jos myös verkkosovelluksen kautta keskusteluun osallistuu vain pieni joukko ihmisiä. Uudet tavat toimia juurtuvat pikkuhiljaa - se vain ottaa aikansa.

Käytti mitä sovellusta hyvänsä, sen täytyy ensisijaisesti siis olla opettajalle mieluisa ja hyvin hallussa. Eräs opetusmetodien valinnan tärkeä puoli on se, että opettajan täytyy pystyä seisomaan valintojensa takana. Jos hän ei itsekään usko tekemisiinsä eikä näe niitä yhdistävää visiota, ei tekemisen mielekkyys voi välittyä opiskelijoillekaan. Sama pätee verkkosovellusten valintaan ja käyttöön.

PS: Jos joskus löydät itsesi trooppisesta viidakosta lentokoneturman ainoana selviytyjänä, tässä selviytymisvinkki, jonka opin kerran televisiosta ja jaan kanssasi nyt: etsi puro ja seuraa sitä alavirtaan. Löydät suuremman joen, jota seuraamalla päädyt tuurilla ihmisasutuksen luo.

PPS: olen kiteyttänyt lukemistani teksteistä mielestäni olennaisia ja kiintoisia asioita tekstin lomaan. Tekstissä olevat linkit vievät Yliopistopedagogiikka-lehden artikkeleihin, joista ajatukset on poimittu.



Lähteet:
 https://lehti.yliopistopedagogiikka.fi/2015/03/26/massaluennosta-verkkokurssiksi-miten-toteuttaa-konstruktivistista-oppimiskasitysta/
https://lehti.yliopistopedagogiikka.fi/2015/10/29/verkkovalitteista-akateemista-aikuiskoulutusta-kehittamassa-tapauksena-avoimen-yliopiston-metodiopetus/
https://lehti.yliopistopedagogiikka.fi/2016/04/15/kuinka-paljon-muumimamma-painaa-viestiseina-osana-yliopistojen-luento-opetusta/
https://lehti.yliopistopedagogiikka.fi/2016/04/15/verkkosovellukset-opiskelijoiden-osallistamisen-apuvalineina-luento-opetuksessa