Vuorovaikutus massaluennolla

Pohdintaa vuorovaikutuksen parantamisesta ja opiskelijoiden aktivoinnista massa luennoilla perustuen Yliopistopedagogiikka-lehden artikkeliin ”Miten parantaa vuorovaikutusta ja aktivoida opiskelijoita massaluennolla – esimerkkejä yliopiston perusopetuksesta farmasian alalta” (Niina Karttunen, Yliopistopedagogiikka, 29.10.2015 https://lehti.yliopistopedagogiikka.fi/2015/10/29/miten-parantaa-vuorovaikutusta-ja-aktivoida-opiskelijoita-massaluennolla-esimerkkeja-yliopiston-perusopetuksesta-farmasian-alalta/)

Niina Karttunen raportoi artikkelissa kokeilusta, jonka hän suoritti Itä-Suomen yliopistossa farmasian laitoksen perusopetuksessa, Farmakologia ja toksikologia -kurssilla syksyllä 2014. Kurssin osallistujamäärä on vuosittain noin 160. Aktivoivia menetelmiä testattiin kurssin yhdellä luennolla, jonka kesto oli 45 min. Karttusen mukaan ko. luennolla oli läsnä noin 70-80 opiskelijaa.

Karttunen aloitti opiskelijoiden aktivoinnin jo ennen luentoa, hän oli lähettänyt kurssilaisille noin viikkoa ennen luentoa artikkelin, jonka oli tarkoitus orientoida opiskelijat luennon aiheeseen. Samassa yhteydessä hän oli myös pyytänyt opiskelijoita ottamaan mahdollisuuksien mukaan luennolle älypuhelimen, tabletin tai kannettavan tietokoneen. Itse luennon alussa Karttunen oli aktivoinut opiskelijoita tekemällään lyhyellä videolla (n. 30 s), joka oli tiivistänyt luennon sisällön ja tavoitteet innostavalla tavalla. Luennon aikaisen aktivoinnin välineeksi Karttunen oli valinnut Socrativen. Sen kautta hän lähetti opiskelijoille kysymyksiä (sekä monivalinta että avoin), jotka liittyivät luennon asiasisältöihin. Opiskelijoiden vastauksista myös keskusteltiin luennon aikana, vaikka Karttunen myöntääkin, ettei hän ollut ottanut huomioon käsittelyyn käytettävää aikaa luennon suunnittelussa, ja keskustelua oli siksi jouduttu rajaamaan. Luennon lopuksi opiskelijoita aktivoitiin sekä koostevideolla että luennon avainsanoista kootulla sanaristikolla.

Karttusen keräämän palautteen mukaan opiskelijat olivat kokeneet aktivointimenetelmät pääosin positiivisina. Erityisesti sanaristikosta oli pidetty, ja Socrativen oli katsottu parantavan vuorovaikutusta luennolla. Karttunen itse koki, että Socrativen avulla hän sai kerättyä paljon laaja-alaisemman käsityksen opiskelijoiden mielipiteistä ja osaamisesta kuin ”normaalilla” luennolla. Aktivoiva luennon aloitus oli myös vaikuttanut toimivalta ratkaisulta. Huomioitavaa on, että alle puolet osallistujista oli lukenut Karttusen jakaman ennakkomateriaalin. Samoin loppuvideota oltiin pidetty turhana, sillä se ei tuonut opiskelijoille enää mitään uutta (sanaristikko oli jo tiivistänyt luennon ydinaineksen). Socrativen käyttöön oli myös liittynyt joitain teknisiä ongelmia, eivätkä kaikki opiskelijat olleet käyttäneet sitä.

Ajattelisin itse, että 45 minuutin opetustilanteeseen suhteutettuna Karttunen käytti jo liikaakin erilaisia aktivointimenetelmiä, kuten loppuvideon saama negatiivinen palaute osoittaa. Opiskelijoiden aktivoiminen ei saa viedä huomiota pois opetustilanteen ydinaineksesta, ja monenlaisten opiskelijoille uusien työkalujen tai menetelmien käyttöönottaminen yhden luennon aikana on omiaan häiritsemään keskittymistä. Kohtuus kaikessa, siis.

Lisäksi on sääli, jos opettaja saa aktivoitua opiskelijat keskustelemaan, mutta joutuu sitten nopeasti katkaisemaan keskustelun, jotta luento pääsee jatkumaan käsikirjoituksen mukaan. Tällöin aktivoinilta katoaa terä, ja opiskelijat saattavat jopa passivoitua: miksi edes käynnistää keskustelua, mikäli tietää jo etukäteen, ettei sitä saa viedä loppuun saakka? Tämä opettajan olisi hyvä muistaa luentoa suunnitellessaan.

2 pääpointtia:

• ·        Socrativen käyttö massaluennolla mahdollisti koko opiskelijamassan aktivoinnin, kaikki saivat äänensä kuuluviin

• ·        Aktivointitehtävät saivat opiskelijat pysymään vireinä koko massaluennon ajan