Miten tutkijan opettajaidentiteetti kehittyy pedagogosten opintojen aikana?

Sain luettavakseni Nevgin ja Löfströmin (Studies in Educational Evaluation 2015; 45:53-60), Helsingin yliopistosta, artikkelin, joka käsittelee opettajaindentiteetin syntymistä tutkimuspainotteisessa ympäristössä. 

Johdannossaan he pohtivat miten akateemisissa ympäristöissä opettajan rooliin usein ajaudutaan ilman tietoista tarkoitusta ja ilman asianmukaista koulutusta. Artikkelin kirjoittajien mukaan opettajaidentiteetin kehittymisen tukeminen on välttämätöntä, jotta opettajana voi kehittyä. Johdannossa tekijät käyvät läpi laajasti aiempaa kirjallisuutta ja aihe tuntuu asiaa tuntemattoman mielestä jo kovasti tutkitulta. Aivan huippulehdestä kyse ei olekaan, IF näyttää olevan 0,5. Pääponttina tekijät korostavat johdannossa opettajan omakuvan ja myös itsetunnon merkitystä ja toisaalta erilaisten yliopisto-opettajakoulutusohjelmien opettajaidentiteetin kannalta

Omassa tutkimuksessaan tekijät seurasivat 11 tutkija-opettajan opettajaidentiteetin kehittymistä 5-6 vuoden aikana 60 ECTS-pisteen koulutusohjelmassa. Aineisto on omaan silmääni äärimmäisen pieni, jotta siitä voisi johtopäätöksiä vetää, mutta toisaalta en ole kyseisen alan metodien minkään tason asiantuntija. Silmiinpistävää oli myös, että kaikkien tutkittavien alias-nimet olivat naispuolisia, oliko tutkittavissa myös miehiä, ovatko tulokset täysin yleistettävissä molempiin sukupuoliin? Tutkittavien valintakriteerit jäivät myös vähän epäselviksi, valittiinko tutkittavat sattumanvaraisesti em. kriteerien perusteella?

Päätuloksinaan tekijät kuvaavat neljä eri opettajatyyppiä dataansa perustuen. Aihepiiriä tuntemattomalle lukijalle jäi vähän epäselväksi, millä perusteella nämä opettajatyypit määriteltiin vai olivatko ne jo lähtöoletuksena olemassa ja tutkittavat sijoitettiin valmiisiin ryhmiin. Joka tapauksessa ryhmien jaossa oli kaksi päätekijää: 1) jaottelu akselilla kriittisesti reflektiiviset vs. ei-reflektiiviset ja 2) akselilla opetuksen kehittäjä vs. yliopisto-opettaja/tutkija. Tästä saatiin nelikenttä, johon 11 tutkittavaa sijoitettiin.

Yhtenä tuloksena tekijät kuvaavat myös tutkimuksen 5-6- vuoden aikana tutkittavien opiskelijakeskeisyyden ja reflektiotaitojen kehittyneen. Päinvastainen tulos olisikin ollut varmaan pettymys ja yllätys.

Koska en ole tottunut muiden tieteenalojen kirjallisuutta lukemaan, on myönnettävä, että ihan päällimmäisenä tekstistä jäi mieleen, kuinka vaikea tuloksia on pohtia, kun ei ole mitään tietämystä käytettyjen metodien relevanssista, aineiston pienuuden aiheuttamista harhoista tai edes jo olemassa olevasta tiedosta tutkimuksen aiheesta. Olettaen, että menetelmät ovat asiallisia ja tulokset käyttökelpoisia, tärkein korostettava seikka oli opettajakoulutuksen merkitys opettajaidentiteetin kasvamisessa ja kriittisen reflektion työssä paljon esillä oleva rooli tässä.