Opetusta verkossa –
haaste vai mahdollisuus?
Erilaiset verkkopohjaiset ratkaisut ovat opetuksessa yhä
yleisempiä. Verkkopohjaisilla ratkaisuilla pyritään kehittämään niin opiskelun
joustavuutta, lisäämään koulutuksen saavutettavuutta ja tasa-arvoisia
mahdollisuuksia kuin parantamaan yksilöllisiä opintopolkuja. Lähtökohtana verkko-opetuksessa tulee olla, että opetus vastaa kasvokkain tapahtuvaa
opetusta, vaikka toimintaympäristön erilaisuus vaatiikin erilaisia tapoja,
joilla oppimisprosessia voidaan tukea. Hyvinä pedagogisina lähtökohtina ovat
linjakkuus sekä ymmärtävä ja yhteisöllinen oppiminen.
Linjakkuuden ajatus on, että opettamisen ja oppimisen tulee
olla verkko-opetuksessa tavoitteellista. Niin opiskelijoilla kuin
opettajallakin tulee olla käsitys siitä, mihin pyritään ja millä keinoin, miten
tavoitteet saavutetaan ja arvioidaan. Ymmärtävä opetus on puolestaan tapa
toteuttaa linjakasta opetusta. Ymmärtävä oppiminen nähdään opiskelijan metakognitiivisena
prosessina, josta opiskelijalla on itsellään vastuu. Opetuksessa painotetaan
geneerisiä taitoja. Verkko-opetuksessa tämä tarkoittaa opiskelijan
oppimisprosessin huomioimista ja tukemista. Yhteisöllinen oppiminen linkittyy
ymmärtävään oppimiseen. Sillä tarkoitetaan oppimistilannetta, jossa ryhmä samaan
tavoitteeseen sitoutuneita opiskelijoita pyrkii ratkaisemaan ja oppimaan
yhteistä ongelmaa. Verkko-opetuksessa tämä näkyy jokaisen ryhmäläisen
vastuunkantona oppimistehtävien tekemisessä. Yhteisöllisyyden tukemiseen on kiinnitettävä
erityistä huomiota niin verkkoympäristöjä rakennettaessa kuin oppimistehtävien
suunnittelussa.
Usein verkkopohjaiseen opetukseen osallistuu opiskelijoita,
joilla on erilaiset taustat, lähtökohdat, tarpeet ja oppimisen tavat.
Verkko-opetus on kuitenkin mainio tapa vastata näihin haasteisiin, koska se ei
ole aika- eikä paikkasidonnaista. Tämä tuo opiskeluun joustavuutta. Samalla
tämä ulottuvuus vaatii opiskelijoilta hyvää itsesäätelytaitoa niin oppimisen
kuin ryhmän yhteisen työskentelyn onnistumiseksi. Opettajalta tämä vaatii huolellista
opintojakson suunnitteluprosessia, jossa huomioidaan myös opiskelijoiden
oppimisprosessin tukeminen.
Verkko-opetuksessa on syytä pohtia erityisesti sitä, miten
vuorovaikutusta voidaan mahdollistaa oppimisen tukemisessa. Vaarana on, että
oleellinen akateeminen taito, argumentointi, ei opiskelijoilla kehity. Myös
opettajan näkökulmasta vähäinen vuorovaikutus on todellinen pedagoginen haaste,
mikä lisää opettajan epätietoisuutta opiskeltavan aihealueen mahdollisista
katvealueista, virhetulkinnoista tai väärinymmärryksistä. Suorassa
kommunikoinnissa opettaja pääsee paremmin selville opiskelijoiden
ajatuskulusta. Laadukas verkko-opetus vaatiikin oppimisprosessin eri vaiheiden
tiedostamista ja ymmärtämistä. Keskeisiä asioita ovat opetukseen osallistuvien
lähtökohtien tuntemus, vahva sisällöllinen osaaminen sekä luova suhtautuminen
verkko-opetuksen mahdollisuuksiin.
Millaisia kokemuksia
teillä on verkko-opetuksesta – joko opiskelijan tai opettajan näkökulmasta?
Kevätterveisin, Nina Lunkka
Lähteet:
Isosomppi & Maunula (2015) Verkkovälitteistä akateemista aikuiskoulutusta kehittämässä – tapauksena avoimen yliopiston metodiopetus. Yliopistopedagogiikka 22(2): 22-24.
Kuusisto & Gunther (2015) Tutkimusmenetelmäopetus muuttuvissa oppimisympäristöissä. Yliopistopedagogiikka 22(2): 25-27.
Omia kokemuksia opiskelijana verkko-opetuksessa on värittänyt hämmästys, kuinka erilaisia työskentelytapoja ihmisillä on. Lisäksi äärettömän mielenkiintoista on ollut kommunikoinnin eri tyylit: vuorovaikutus on ollut välillä räjähtelevää argumentointia, välillä hyvin hienotunteista ja varovaista. Opettavaisia kokemuksia. Tehtävänanto ja ohjeistus ovat todella tärkeitä ainakin minulle: ilman kasvotusten tapaamista hämärät ohjeet tekevät toimintakyvyttömäksi.
VastaaPoistaOman verkkokurssin opettajana yllätyin opiskelijoiden nälästä suorittaa kurssia ja tehdä tehtäviä. Tehtäviin liittyviä kommenttejakin tuli jonkin verran. Osaamisen ja oppimisen syvyyttä ei kuitenkaan pystynyt arvioimaan. Palautelaatikko tai reaaliaikainen /asynkroninen vuorovaikutus olisivat olleet hyvä lisä.
VastaaPoistaOpettajan näkökulmasta verkko-opetus on tosiaan hyvin kaksipiippuinen juttu. Toisaalta opiskelijoille tarjotaan ajasta ja paikasta riippumatonta tilaisuutta opiskella ja esim. e-materiaalit voi helposti integroida osaksi opintoja. Toisaalta lusmuilukin helppoa ja tuo mainitsemasi vähäinen vuorovaikutus. Jälkimmäinen korostuu omien opiskelijana tapahtuneiden havaintojeni mukaan erityisesti jos live-kontakteja opiskelijoiden kesken ei ole ollut lainkaan / hyvin vähän.
VastaaPoistaAidon vuorovaikutuksen luominen on omien (oppilas)kokemuksieni mukaan vaikeampaa - keskustelut esim. chatissa tahtovat jääd aika pintapuolisiksi. Toisaalta, verkkoympäristössä kaikkien ääni pääsee ehkä paremmin kuuluviin, kun ujommatkin uskaltavat kertoa omia mielipiteitään.
VastaaPoistaEn ole osallistunut puhtaasti verkossa tapahtuvaan opetukseen enkä myöskään järjestänyt sellaista, mutta verkkotoiminta on kiinteä ja tärkeä osa kaikkea muuta opetusta, johon olen viimevuosina osallistunut missään roolissa.
VastaaPoistaMielikuvani on, että opiskelijat eivät ehkä nykyään enää suhtaudu yhtä vakavasti verkko-opiskeluun kuin joskus ennen. Se ei ehkä näyttäydy yhtä tärkeänä osana oppimista kuin lähiopetukseen osallistuminen. Diskurssintutkijana mieleen hiipii ajatus, että vallalla on jonkinlainen verkkovuorovaikutukseen liittyvä kepeyden diskurssi.
Kollega heitti vastikään ilmoille ajatuksen, että some on luonut verkko-opetukselle uuden haasteen tarjoamalla mittatikun aidolle, sisäisestä motivaatiosta kumpuavalle verkkovuorovaikutukselle. Ehkä siinä on jotakin perää. Se, mikä saisi opiskelijat suhtautumaan verkko-oppimiseen samalla pieteetillä kuin imureiden ominaisuuksien vertailuun tai fabo-keskusteluihin huonekasveista (käytän tässä esimerkkinä omia viimeaikaisia nettipuuhiani), on melko pähkinä purtavaksi.
Otsikkoon viitaten, verkko-opetus on sekä haaste että mahdollisuus. Siinä missä mahdollisuuden vastakohtana pidetään usein sanaa uhka, toivon suuresti, ettei uhka-käsitys saa yhtään enempää huomiota kuin on estämättömissä. Yksi verkko-opetuksen suurimpia haasteita on varmasti myös sen käsitteellistäminen ja erilainen ymmärrys katsojan "luovan suhtautumisen" mukaisesti. Minkä me laskemme verkko-opetukseksi?
VastaaPoista- Ns. perinteinen materiaalin jakoon ja tehtävien palautukseen keskittynyt Optiman käyttö kurssilla ei täytä verkko-opetuksen määritelmää. Ilman vuorovaikutuksellista sovellusta verkkoalusta ei ole edellytys oppimiselle.
-> Pelillistetyt verkokurssit ovat verkko-oppimista; esim. OyKKK:n kanssa yhteistyössä kurssin tehnyt Claned tuotteineen (https://claned.com/)
--> Pelillistäminen taas onnistuu myös ilman verkkoa.
---> Onko Optiman kautta jaettu missä tahansa oppimista edistävä pelillistetty harjoitus verkko-oppimista?
Minulla on kokemusta verkkokursseista vain opiskelijana ja täytyy sanoa, että niissä vuorovaikutus on kyllä jäänyt yleensä perinteistä kurssia pintapuolisemmaksi - ainakin jos ajatellaan ihan puheen tasolla käytäväää keskustelua.
VastaaPoistaToisaalta näkisin, ette esim lyhyiden tekstien välityksellä tapahtuva kommunikaatio (kuten tämä)tarjoaa mahdollisuuksia, jos siinä syntyy aitoa ajatustenvaihtoa ja vuorovaikutusta. Myös tekstien luominen yhdessä vaikkapa googledocsin välityksellä on kiinnostavaa.
- Kasimir
Hyvä ja tiivis kiteytys verkko-opetuksesta!
VastaaPoistaVuorovaikutus on tärkeä kysymys.
- Pasi