torstai 4. toukokuuta 2017



Opetusta verkossa – haaste vai mahdollisuus?

Erilaiset verkkopohjaiset ratkaisut ovat opetuksessa yhä yleisempiä. Verkkopohjaisilla ratkaisuilla pyritään kehittämään niin opiskelun joustavuutta, lisäämään koulutuksen saavutettavuutta ja tasa-arvoisia mahdollisuuksia kuin parantamaan yksilöllisiä opintopolkuja. Lähtökohtana verkko-opetuksessa tulee olla, että opetus vastaa kasvokkain tapahtuvaa opetusta, vaikka toimintaympäristön erilaisuus vaatiikin erilaisia tapoja, joilla oppimisprosessia voidaan tukea. Hyvinä pedagogisina lähtökohtina ovat linjakkuus sekä ymmärtävä ja yhteisöllinen oppiminen.

Linjakkuuden ajatus on, että opettamisen ja oppimisen tulee olla verkko-opetuksessa tavoitteellista. Niin opiskelijoilla kuin opettajallakin tulee olla käsitys siitä, mihin pyritään ja millä keinoin, miten tavoitteet saavutetaan ja arvioidaan. Ymmärtävä opetus on puolestaan tapa toteuttaa linjakasta opetusta. Ymmärtävä oppiminen nähdään opiskelijan metakognitiivisena prosessina, josta opiskelijalla on itsellään vastuu. Opetuksessa painotetaan geneerisiä taitoja. Verkko-opetuksessa tämä tarkoittaa opiskelijan oppimisprosessin huomioimista ja tukemista. Yhteisöllinen oppiminen linkittyy ymmärtävään oppimiseen. Sillä tarkoitetaan oppimistilannetta, jossa ryhmä samaan tavoitteeseen sitoutuneita opiskelijoita pyrkii ratkaisemaan ja oppimaan yhteistä ongelmaa. Verkko-opetuksessa tämä näkyy jokaisen ryhmäläisen vastuunkantona oppimistehtävien tekemisessä. Yhteisöllisyyden tukemiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota niin verkkoympäristöjä rakennettaessa kuin oppimistehtävien suunnittelussa.

Usein verkkopohjaiseen opetukseen osallistuu opiskelijoita, joilla on erilaiset taustat, lähtökohdat, tarpeet ja oppimisen tavat. Verkko-opetus on kuitenkin mainio tapa vastata näihin haasteisiin, koska se ei ole aika- eikä paikkasidonnaista. Tämä tuo opiskeluun joustavuutta. Samalla tämä ulottuvuus vaatii opiskelijoilta hyvää itsesäätelytaitoa niin oppimisen kuin ryhmän yhteisen työskentelyn onnistumiseksi. Opettajalta tämä vaatii huolellista opintojakson suunnitteluprosessia, jossa huomioidaan myös opiskelijoiden oppimisprosessin tukeminen.

Verkko-opetuksessa on syytä pohtia erityisesti sitä, miten vuorovaikutusta voidaan mahdollistaa oppimisen tukemisessa. Vaarana on, että oleellinen akateeminen taito, argumentointi, ei opiskelijoilla kehity. Myös opettajan näkökulmasta vähäinen vuorovaikutus on todellinen pedagoginen haaste, mikä lisää opettajan epätietoisuutta opiskeltavan aihealueen mahdollisista katvealueista, virhetulkinnoista tai väärinymmärryksistä. Suorassa kommunikoinnissa opettaja pääsee paremmin selville opiskelijoiden ajatuskulusta. Laadukas verkko-opetus vaatiikin oppimisprosessin eri vaiheiden tiedostamista ja ymmärtämistä. Keskeisiä asioita ovat opetukseen osallistuvien lähtökohtien tuntemus, vahva sisällöllinen osaaminen sekä luova suhtautuminen verkko-opetuksen mahdollisuuksiin.


Millaisia kokemuksia teillä on verkko-opetuksesta – joko opiskelijan tai opettajan näkökulmasta? 

Kevätterveisin, Nina Lunkka

Lähteet:
Isosomppi & Maunula (2015) Verkkovälitteistä akateemista aikuiskoulutusta kehittämässä – tapauksena avoimen yliopiston metodiopetus. Yliopistopedagogiikka 22(2): 22-24.

Kuusisto & Gunther (2015) Tutkimusmenetelmäopetus muuttuvissa oppimisympäristöissä. Yliopistopedagogiikka 22(2): 25-27.

8 kommenttia:

  1. Omia kokemuksia opiskelijana verkko-opetuksessa on värittänyt hämmästys, kuinka erilaisia työskentelytapoja ihmisillä on. Lisäksi äärettömän mielenkiintoista on ollut kommunikoinnin eri tyylit: vuorovaikutus on ollut välillä räjähtelevää argumentointia, välillä hyvin hienotunteista ja varovaista. Opettavaisia kokemuksia. Tehtävänanto ja ohjeistus ovat todella tärkeitä ainakin minulle: ilman kasvotusten tapaamista hämärät ohjeet tekevät toimintakyvyttömäksi.

    VastaaPoista
  2. Oman verkkokurssin opettajana yllätyin opiskelijoiden nälästä suorittaa kurssia ja tehdä tehtäviä. Tehtäviin liittyviä kommenttejakin tuli jonkin verran. Osaamisen ja oppimisen syvyyttä ei kuitenkaan pystynyt arvioimaan. Palautelaatikko tai reaaliaikainen /asynkroninen vuorovaikutus olisivat olleet hyvä lisä.

    VastaaPoista
  3. Opettajan näkökulmasta verkko-opetus on tosiaan hyvin kaksipiippuinen juttu. Toisaalta opiskelijoille tarjotaan ajasta ja paikasta riippumatonta tilaisuutta opiskella ja esim. e-materiaalit voi helposti integroida osaksi opintoja. Toisaalta lusmuilukin helppoa ja tuo mainitsemasi vähäinen vuorovaikutus. Jälkimmäinen korostuu omien opiskelijana tapahtuneiden havaintojeni mukaan erityisesti jos live-kontakteja opiskelijoiden kesken ei ole ollut lainkaan / hyvin vähän.

    VastaaPoista
  4. Aidon vuorovaikutuksen luominen on omien (oppilas)kokemuksieni mukaan vaikeampaa - keskustelut esim. chatissa tahtovat jääd aika pintapuolisiksi. Toisaalta, verkkoympäristössä kaikkien ääni pääsee ehkä paremmin kuuluviin, kun ujommatkin uskaltavat kertoa omia mielipiteitään.

    VastaaPoista
  5. En ole osallistunut puhtaasti verkossa tapahtuvaan opetukseen enkä myöskään järjestänyt sellaista, mutta verkkotoiminta on kiinteä ja tärkeä osa kaikkea muuta opetusta, johon olen viimevuosina osallistunut missään roolissa.

    Mielikuvani on, että opiskelijat eivät ehkä nykyään enää suhtaudu yhtä vakavasti verkko-opiskeluun kuin joskus ennen. Se ei ehkä näyttäydy yhtä tärkeänä osana oppimista kuin lähiopetukseen osallistuminen. Diskurssintutkijana mieleen hiipii ajatus, että vallalla on jonkinlainen verkkovuorovaikutukseen liittyvä kepeyden diskurssi.

    Kollega heitti vastikään ilmoille ajatuksen, että some on luonut verkko-opetukselle uuden haasteen tarjoamalla mittatikun aidolle, sisäisestä motivaatiosta kumpuavalle verkkovuorovaikutukselle. Ehkä siinä on jotakin perää. Se, mikä saisi opiskelijat suhtautumaan verkko-oppimiseen samalla pieteetillä kuin imureiden ominaisuuksien vertailuun tai fabo-keskusteluihin huonekasveista (käytän tässä esimerkkinä omia viimeaikaisia nettipuuhiani), on melko pähkinä purtavaksi.

    VastaaPoista
  6. Otsikkoon viitaten, verkko-opetus on sekä haaste että mahdollisuus. Siinä missä mahdollisuuden vastakohtana pidetään usein sanaa uhka, toivon suuresti, ettei uhka-käsitys saa yhtään enempää huomiota kuin on estämättömissä. Yksi verkko-opetuksen suurimpia haasteita on varmasti myös sen käsitteellistäminen ja erilainen ymmärrys katsojan "luovan suhtautumisen" mukaisesti. Minkä me laskemme verkko-opetukseksi?

    - Ns. perinteinen materiaalin jakoon ja tehtävien palautukseen keskittynyt Optiman käyttö kurssilla ei täytä verkko-opetuksen määritelmää. Ilman vuorovaikutuksellista sovellusta verkkoalusta ei ole edellytys oppimiselle.
    -> Pelillistetyt verkokurssit ovat verkko-oppimista; esim. OyKKK:n kanssa yhteistyössä kurssin tehnyt Claned tuotteineen (https://claned.com/)
    --> Pelillistäminen taas onnistuu myös ilman verkkoa.
    ---> Onko Optiman kautta jaettu missä tahansa oppimista edistävä pelillistetty harjoitus verkko-oppimista?

    VastaaPoista
  7. Minulla on kokemusta verkkokursseista vain opiskelijana ja täytyy sanoa, että niissä vuorovaikutus on kyllä jäänyt yleensä perinteistä kurssia pintapuolisemmaksi - ainakin jos ajatellaan ihan puheen tasolla käytäväää keskustelua.

    Toisaalta näkisin, ette esim lyhyiden tekstien välityksellä tapahtuva kommunikaatio (kuten tämä)tarjoaa mahdollisuuksia, jos siinä syntyy aitoa ajatustenvaihtoa ja vuorovaikutusta. Myös tekstien luominen yhdessä vaikkapa googledocsin välityksellä on kiinnostavaa.

    - Kasimir

    VastaaPoista
  8. Hyvä ja tiivis kiteytys verkko-opetuksesta!
    Vuorovaikutus on tärkeä kysymys.
    - Pasi

    VastaaPoista